Marja-Riitta Vuorela, kolumnikuva.

Se, mikä putosi muistini syövereistä syliini, oli lause, jonka olin sanonut liki neljännesvuosisata sitten Keskisuomalaisen kulttuuritoimittajalle. Istuimme jyväskyläläisessä kahvilassa, minne olimme sopineet haastattelun. Sanomalehtijutun aiheena oli Jyväskylän yliopiston taidehistorianlaitokselle tekemäni lopputyö, jonka otsikko oli: Kuvataiteilijana provinssissa, keskisuomalaisen ja eteläpohjalaisen kuvataiteilijan aseman tarkastelua vuosina 1990–1995.

Kirkasotsaisena vastavalmistuneena julistin, että taiteilijoille pitäisi kehittää samanlainen starttirahasysteemi kuin on yrittäjillä.