Kuluvana vuonna huippu-urheilusta ja niiden taustatekijöistä on kirjoitettu mediassa paljon, eikä läheskään aina positiivisesti.
Suomalainen huippu-urheilu on vedenjakajalla. Yaustoissa kuohuu, valtion tukia pienennetään tulevana olympiavuonna rajusti, eikä yleisökään tunnu löytävän enää lehtereille entiseen tapaan. Miksi?
Maailman huiput ovat superstaroja lajista riippumatta. Media seuraa heitä 24/7, ja jokainen pienikin uutiskynnyksen ylittävä asia uutisoidaan lehtien palstoilla. Aina se ei välttämättä ole positiivista uutisointia, mutta urheilijoiden nimi on kuitenkin esillä jatkuvasti.
Meillä piskuisessa urheiluvaltiossa Suomessa tällaisia maailman tähtiä on todella vähän. Harvojen tähtiemme arvostus on monesti suurempaa ulkomailla kuin kotimaassa, kuten esimerkiksi ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräisen, joka on Keski-Euroopassa kuin rock stara.
Maanantaina uutisoitiin, että tulevien yleisurheilun MM-kisojen urheilijajoukko saattaa jäädä ennätyspieneksi. Moni meidän ”supertähti” on loukkaantuneena tai toipilaana, eikä korvaajaa, niin sanottua mitalin tuojaa, löydy helposti. Pyramidin huippu on todella hatara. Nuorten kasvattaminen kansainväliselle tasolle ottaa aikansa. Ja se, tuleeko heistä maailman tähtiä, on kysymysmerkki.
Suomalaiset urheilufanit kuitenkin odottavat mitaleja. Ne eivät tule helpolla, vaan vaativat vuosien määrätietoisen ja kovan työn eikä sekään takaa, että urheilija joskus saisi jalometallia kaulaansa.
Valtion vielä pienentäessä monen lajiliiton tukirahoja, on menestys kiven takana. Ei raha menestystä takaa, mutta luo edellytyksiä suomalaisten huippu-urheilijoiden valmistautumiselle. Suomessa huippu-urheilijoiksi luokiteltavista kovinkaan moni ei ole täysammattilainen, vaan opiskelee tai käy töissä. Tasoitusta annetaan tässäkin asiassa.
MM-finaalissa, lajissa kuin lajissa, viivalla ei varmasti ole kovin montaa puoliammattilaista. Nämä todelliset huippu-urheilijat ovat valtion ja sponsoreiden tuella 24/7 eläviä, huippuunsa viritettyjä atleetteja, joiden jokainen tekeminen on viimeisen päälle suunniteltua ja toteutettua mitään sattuman varaan jättämättä.
Suurin ero tulee siinä, että meidän monet huippu-urheilijamme opiskelevat tai ovat töissä, kun maailman tähden lepäävät ja palautuvat harjoituksista ollakseen taas 100% kunnossa seuraavaan harjoitukseen. Kompromisseja joudutaan suomalaisessa urheilussa tekemään aivan liikaa.
Toivon, että mahdollisimman moni tämän kolumnin lukeva löytää tiensä heinäkuun 20-23. päivä Seinäjoen uusitulle Keskuskentälle, jossa kilpaillaan yleisurheilun Kalevan Kisat (SM-kilpailut). Paikanpäällä suomalaiset yleisurheilun tähdet, tulevaisuuden lupaukset, jo Suomen ennätyksiäkin rikkonut pikajuoksija Samuel Purola (200m) mukaan lukien antavat vielä näyttöjä tuleviin MM-kilpailuihin Lontooseen ja tietenkin taistelevat maan mestaruuksista.
Tuomas Nieminen
Puolan pikaluistelumaajoukkueen valmentaja