Isosta D:stä nähty parin tunnin dokumentti paljasti paljon sellaista, joka on melkein jo unohdettu.
Nuorukainen oli 1960-luvulla paljon aikaansa edellä. Suuria sanoja kankeasti artikuloiva firman toimitusjohtaja muuttui lavalla mielipuoleksi, joka riehui niin, että kun show’sta näytettiin pätkä televisiossa, ainakin meillä suljettiin televisio.
Ilkka Lipsanen halusi tarjota nuorille ”populaarimusiikkia teatterinomaisin keinon”, koska hän ei pitänyt siitä, että lavalla vain seistään.