Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner (kesk.) kertoi joulukuussa blogissaan, että liikenneverkon kehittämistä ja rahoittamista on mietittävä uudella tavalla.
Tavoitteena on, että valtionyhtiö aloittaisi ensi vuoden alussa, mikäli hallitus asiasta näin päättää.
Hän perusteli tätä sillä, että valtion varat eivät riitä ylläpitämään ja kehittämään Suomen liikenneverkkoa.
Ministeri ajaa nyt esimerkiksi mallia, jossa seurattaisiin kansalaisten ajamia kilometrejä seurantalaitteella.
Ministeri tähdensi, että tarkoitus ei ole seurata kansalaisia.
Maalaisjärki kuitenkin sanoo toista: se on kansalaisten seuraamista, jos heidän ajamia kilometrejään joku ulkopuolinen tarkkailee, ja sehän ei kaikille kuulu, ajanko esimerkiksi minä viikossa 100 tai 5 000 kilometriä vapaa-ajallani.
Jos ministeri ei ole vielä miettinyt, hänen ehkä kanttaisi miettiä, että elämä kehäkolmosen ulkopuolella ei ole samanlaista kuin se on pääkaupunkiseudulla.
Tarkoitan tällä sitä, että eteläsuomalaisilla on käytettävissä huomattavasti enemmän julkista liikennettä matkustamiseen kuin esimerkiksi Pohjois-Suomen ihmisillä. Jos Suomessa päädytään siihen, että maksu perustuu kansalaisten ajamiin kilometreihin, kilometrimaksu ei voi olla muun muassa Pohjois-Suomessa ja harvaan asutulla maaseudulla sama kuin se olisi Etelä-Suomessa. Muuten kyse on ihmisten epätasa-arvoisesta kohtelusta.
Ministerin on myös otettava huomioon se, että monet suomalaiset ovat töissä silloin, kun julkista liikennettä ei ole käytettävissä. Tällöin heidän on pakko matkustaa omalla autolla, mikä lisää ajokilometrien määriä huomattavasti päivävuoroja tekeviin verrattuna.
Berner on myös esittänyt yhtenä vaihtoehtona, että käytössä voisi olla aikaan perustuva maksu, mikä ei välttämättä vaatisi ajon seurantalaitetta.
Tässäkin mallissa on haasteensa, jos aluekohtaisia liikennemääriä ei huomioida maksujen suuruudessa. Etelä-Suomessahan on huomattavasti enemmän liikennettä päivittäin kuin muualla Suomessa, mikä pidentää eteläsuomalaisten matkustusaikoja.
Ministerin on myös otettava huomioon, että matkustusaikoja pidentävät esimerkiksi tietytöt, keliolosuhteet, auto-onnettomuudet, autorikot ja muut ennalta arvaamattomat asiat.
Aikaan perustuva maksu myös voi alistaa autoilijat ajamaan entistä enemmän ylinopeuksia säästöjen saamiseksi, ja sehän ei ole hyvä asia. Se lisäisi riskejä vakaviin liikenneonnettomuuksiin.
Berner kirjoitti, että markkinoille syntyvä kilpailu pitää palvelujen hinnat kurissa ja palveluntarjoajaa pitäisi pystyä helposti vaihtamaan. Ministerin mukaan palveluntarjoajat laskuttaisivat palveluista oman hinnoittelunsa mukaisesti. Hän tarkoitti tällä kilometrikohtaista hinnoittelua, kiinteähintaista kuukausipakettia tai esimerkiksi palvelupakettia, joissa yhdistyvät liikennevakuutus ja tienkäyttöoikeudet.
Ministerin mukaan maksuilla korvattaisiin osa liikenteen nykyisistä veroista ja maksuista, ja hän vakuutti, että liikenteen käyttäjien taloudellinen kokonaisrasitus ei kasvaisi.
Toivottavasti ministeri on ottanut huomioon edellä esittämäni asiat, kuten esimerkiksi yötyöläiset, liikenteen ruuhkat ja kolarit. Kaikkia suomalaisia pitää kohdella tasapuolisesti asuinpaikasta riippumatta.
JARNO RANTA