1800-luvulla elänyt ranskalaiskirjailija Gustave Flaubert oli siinä mielessä harvinainen matkamies, että hän suhtautui tuomitsevasti rautateihin. Flaubert ei voinut sietää vaunussa matkustavia porvareita, jotka intoilivat, kuinka monta tuntia he voittavat aikaa junalla matkustaessaan.

Sen sijaan Flaubert kysyi: Miksi ihmisten pitäisi päästä entistä nopeammin paikasta toiseen olemaan tyhmiä keskenään? Flaubert toki matkusti itsekin ystävättärensä runoilija Louise Colet’n luokse mieluummin junassa kuin hevosvaunussa.