Katja Aninko-Laukkola kolumnikuva

Vanha nainen istui hiljaa omassa korkeaselkänojaisessa tuolissaan. Hänet oli kytketty tuoliin vöillä, ettei hän putoaisi. Tuoli oli työnnetty yhteiseen oleskelutilaan, jossa vanhus sai olla toisten joukossa. Niin tehtiin joka päivä. Nainen istui silmät kiinni. Hoitajat olivat pukeneet hänet, mutta hän ei ollut herännyt tietoisuuteen. Huonoja päiviä oli ollut ennenkin ja nyt jo monta peräkkäin.