Niihin aikoihin kun Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa, olin sitä mieltä, että Suomessa saisi hajottaa kunnat.
Päättelin vahvaan itsehallintoon perustuvan mosaiikkimaisen kuntarakenteen asettavan kansalaiset asuinpaikan perusteella kohtuuttoman eriarvoiseen asemaan.
Lisäksi olin aluetoimittajana jo päivitellyt kunnalliselämää noin viidessätoista kunnassa Etelä-Savossa ja Etelä-Satakunnassa. Arvelin, että noin puolet kuntapäättäjistä oli vähintään varttihulluja. Sama päti viranhaltijoihin.
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaa I-P Digi 1. kk vain 9,90 €
Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Galleriat, videot ja live-lähetykset
Podcastit, pelit ja koulutukset
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi
Tilaajaedut