Perinteisen työvoimavaltaisen maatalousyhteiskunnan romahtamisen kynnyksellä 1960-luvulla kansa ei istunut susi-illoissa. Maastoon marssi heti 200 pyssymiestä, kun peto erehtyi maisemiin. Kaataja ansaitsi tapporahan ja usein vielä palkinnon päälle.

Vuonna 1961 maatalousministeriö etsi ja palkkasi suurhiihtäjiä pyyntivoimaksi Pohjois-Karjalan susisodassa.

Valtion apulaismetsästyksenvalvoja Kalle Suomus muistutti, että ”käsi sauvan, toinen raudan teräväisen tempoaa”.