Hyvä ystäväni jäi hiljattain työuupumuksen ja ylikuormittumisen takia sairauslomalle. Keskustelimme pitkään kahviossa elämistämme, niiden monista vaiheista ja kaameistakin käänteistä. Ystäväni kasvoilla viipyili varjoja, joita en ole ennen hänen olemuksessaan nähnyt. Tajusin, miten tuhottoman leipiintynyt hän oli työhönsä.
– Se mikä ei kasvata, se tappaa, hän yhtäkkiä tokaisi.
Ymmärsin tunnetun filosofin ajatuksen muuntamisen kuvaukseksi opetustyön muuttumisesta vaativammaksi, suorastaan tappavaksi.