Väittelykilpailussa osanottajille arvotaan aiheet, joita heidän pitää puolustaa. Kasvissyöjä voi siis joutua perustelemaan väitteen "Liha on tärkeä osa ihmisen ruokavaliota".
Sovellan nyt samaa periaatetta. Koska Suomi on hakenut ja hakee erilaisia kumppanuuksia lännestä, yritän vastoin omaa mielipidettäni testata, voiko toisenlaiselle politiikalle keksiä edes ontuvia perusteita: entä jos kääntäisimmekin katseet Venäjälle.
Vaihtoehto on enemmän kuin arveluttava, mutta sen ei soisi jäävän tyystin paitsioon. Se ei saisi olla vain muutaman harhaoppineen hourailua.
Aloitan vanhoilla faktoilla ja fundeerauksilla.
Meillä on Venäjän kanssa 1 340 kilometriä maarajaa ja vähintään yhtä monta vuotta naapuruushistoriaa. Itse kunkin sukupuussa tulee jossain oksanhaarassa vastaan venäläinen laukkuryssä. Newyorkilaisia kiinteistömiljardöörejä tai brysseliläisiä kondiittoreita esi-isissä ei näy.
Välillä rinnakkaiselo on ollut rauhatonta ja välillä erittäin rauhatonta. Silti Venäjän kyljessä on aina eletty ja elettävä. "Maantieteelle emme voi mitään", presidentti Juho Kusti Paasikivi sanoi.
"Viisas valtiomies etsii ystävät läheltä ja viholliset kaukaa", neuvoi puolestaan renessanssifilosofi
Niccolo Machiavelli.
Loogisempaa olisi siis edistää esimerkiksi puolustusyhteistyötä viereisen suurvallan kuin maapallon toisella puolella mellastavan toisen samanmoisen kanssa.
Sikäläinen sotilasliitto natisee Euroopan unionin tavoin liitoksissaan ja on nimeltäänkin Pohjois-Atlantin liitto. Suomella ei ole metriäkään Atlantin rantaviivaa.
Ruotsin voi unohtaa. Tosipaikan tullen länsinaapuri ei anna meille kuin villasukkia, kun taas Venäjän näkökulmasta olisimme sen harmittomana kumppanina jo valmiiksi hoidettu tapaus. Suomeen ei tarvitsisi hyökätä.
Venäjän talousmarkkinoiden ja rajojen avaaminen loisi Suomeen ennennäkemättömän hyvinvoinnin, jonka ei tarvitsisi perustua nöyristelyyn. Raha puhuu, vaikka se mitattaisiin ruplissa. Parhaassa tapauksessa Suomi voisi olla Venäjälle kiva läntinen pikkunaapuri, jopa jonkinlainen demokratian ja ympäristönsuojelun mallimaa.
Ja vielä: Suomen ja Venäjän rautateillä on sama raideleveys!
Valitettavasti Venäjä on mitä on, ja tämä kolumni jää vain ajatusleikiksi.
Toisaalta uusia sotia ei ole näköpiirissä, sillä tietääkseni yhdelläkään valtiolla ei ole hyökkäysvoimia. Useimmilla on sen sijaan puolustusvoimat. Sotia ei syty, kun kaikki ovat valmistautuneet vain puolustautumaan.
Ilari Tapio
Kirjoittaja on Lännen Median toimittaja.