Kolumni

Ko­lum­ni: Joku roti sentään

Vuonna 1972 syntyneenä muistan, että meininki oli lapsuudessani ja nuoruudessani varsin totista. Oli asioita, joita ei passannut sanoa ääneen. Oli tilaisuuksia, joissa käyttäytymisen suhteen ei ollut syytä ottaa minkäänlaisia taiteellisia vapauksia. Piti olla ryhdikäs ja osata pitää turpansa kiinni.

Tatuointeja oli vain merimiehillä ja linnakundeilla, homot olivat visusti kaapissa eikä kukaan värjännyt tukkaansa siniseksi.

Haluatko jatkaa lukemista?

Tilaa I-P Digi ensimmäiset 3 kk vain 9,90 €

Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa Näköislehdet ja arkisto Galleriat, videot ja live-lähetykset Podcastit, pelit ja koulutukset Päivittäiset uutiset sähköpostiisi Tilaajaedut