Olen tehnyt elämäntyöni psykiatriassa ja olen iloinen siitä kehityksestä, joka Suomessa on ollut käynnissä 1980-luvun loppupuolelta lähtien: itsemurhien määrä on puolittunut tuhannestaviidestäsadasta seitsemäänsataanviiteenkymmeneen.
Jokainen itsemurha on tietenkin edelleen traaginen ja järkyttävä tapahtuma, joka koskettaa monia ihmisiä. Tätä ei voi vähätellä.
Mutta jotain on silti tehty oikein.
Jouko Lönnqvist teki monien monien ihmisten kanssa 1980-1990-luvuilla ison työn valtakunnallisessa itsemurhien ehkäisyprojektissa. Tämänkaltainen hanke tarvittaisiin Suomeen uudelleen pikaisesti. Suunnitteleeko kukaan tätä tällä hetkellä sote-huuman sisällä? Ei siltä vaikuta.
Hoitoa vaativan masennustilan oireista kärsii juuri nyt, tänä sunnuntaina, 5-6 prosenttia Suomen väestöstä. Vuoden aikana masennustilan esiintyvyys on vielä suurempi: 10 prosenttia koko väestöstä kärsii masennusoireista, jotka vaatisivat hoitoa. Näistä ihmisistä vain osa hakeutuu hoitoon. Elämänmittaisessa perspektiivissä joka viides Suomen kansalainen kärsii hoitoa vaativan masennustilan oireista.
Masennusoireilu on hyvin hoidettavissa. Se on hyvä uutinen, siitäkin huolimatta, että masennustila itsessään ei ole ollenkaan miellyttävää kokea. Huono uutinen masennusoireilun tiimoilta on se, että masennustila uusiutuu herkästi. Siksi olisi korkea aika järjestää hoitosysteemi niin aukottomaksi, että hoito tepsisi ja uusiutuminen jäisi mahdollisimman vähäiseksi.
Meillä on jo nyt tietoa riittävästi siitä, miten tämänkaltainen tilanne olisi luotavissa. Mutta äänet jäävät heikoiksi kaiken sote-älämölön keskellä. Päättäjät ovat viisaita näköjään kovin valikoiduissa aiheissa – ei nähdä metsää eikä puita.
Suuri saksalainen filosofi ilmaisi lentävänä lauseena kulkevan ajatuksen: ”Kaikki mikä ei tapa, se kasvattaa.” Entä jos tämän lauseen merkityksen kääntäisi toisin päin: ”Se joka kasvattaa, se tappaa.” Kasvava talouskasvu, kasvavat säästökohteet, kasvava kulutus, kasvava yksinäisyys ja ulkopuolisuus. Luetteloa voisi jatkaa melko pitkään. Kasvun ideat ovat vinossa hyvinvointimme mahdollistamisen kanssa.
Jos ihmisellä on vastaus kysymykseen ”miksi olen täällä?”, hän jaksaa ja kestää melkein mitä vain. Hän tajuaa kirkkaana Saarnaajan lauseet: ”Aika on syntyä, ja aika on kuolla. Aika on iloita ja aika on surra.”
Hengen riisto itseltä tappaa. Sen jälkeen läheistenkään elämä ei ole ikinä niin kuin se oli ennen. Kuolema synnyttää kuolemaa.
Masennusoireista kärsiville minulla on yksi selkeä viesti: Hakekaa apua. Psykoterapia ja/tai lääkitys tehoaa.
Jo apua hakeneille myös: Vaatikaa hyvää hoitoa.
Ja myös hoidosta hyötyneille on yksi pyyntö: Kertokaa hyvistä kokemuksistanne muille. Antakaa hyvän kasvaa sillä tavoin.
Masennusoireista, surusta, uupumuksesta voi toipua.
Valitaan siis elämä!
Jyrki Tuulari
Kirjoittaja on kirjailija.