Kolumni Laura Hiltunen

1960-luvulla rakennettu paritalonpuolikas oli pikkutien päässä, suojassa liikenteeltä ja naapurien katseilta. Pihaa oli riittävästi, ja kesällä sieltä pystyi hakemaan päivittäiset salaatit ja mansikat. Syksyllä viinimarjapensaat ja omenapuut notkuivat kerättävää, ja jos jaksoi viljellä, niin sai myös perunaa, lehtikaalia ja kesäkurpitsaa.

Kuulin joskus, että talo sijaitsi alueella, joka oli saanut täydet pisteet turvallisuudessa, viihtyisyydessä ja asukkaiden varallisuudessa.