Näin sanotaan englanniksi, kun puhutaan siitä miten yhteisö voi saavuttaa asioita jos se työskentelee yhteisen maalin saavuttamiseksi.
Maailmassa on tällä hetkellä meneillään suurehko eristäytymisen aalto. Isossa mittakaavassa se saattaa tarkoittaa Brexitiä tai Donald Trumpin edustamaa “Amerikka ensin” -politiikkaa, ja pienemmässä mittakaavassa se voi olla vaikka pohjalaisten kuntien välillä vallitsevaa kilpailuasetelmaa. Jokainen maakunnassa suljettu palvelu tai oppilaitos tekee kysymyksestä polttavamman.
Sosiaalinen media ei auta, ei alkuunkaan: kasvoton, kyyninen, kuittaileva ja katkera vire vallitsee Facebookissa ja monissa muissa alustoissa joissa keskustelemme. Olette varmasti huomanneet etteivät nuoret jaksa vaivata itseään pikkusieluisissa Facebook -väittelyissä? Niissä kunnostautuvat lähinnä itsensä poliittiseen tai asenteelliseen nurkkaan maalanneet keski-ikäiset ja vanhemmat.
Omassa yhteisössäni epäluulo kasvaa koko ajan: palveluja leikkaa niin julkinen kuin yksityinenkin sektori, eikä ainakaan minua tyydyttävä vastaus ole, että “meiltä saa palvelua netissä 24h”. Välillä näiden leikkausten takana nähdään suuria salaliittoja, missä milloin mikäkin taho on meitä vastaan. Keskustelua lukiessa yrittäjillä, päättäjillä ja virkamiehillä ei ilmeisesti ole osaamista ja tahtoa lainkaan, pelkkää suhmurointia ja omia intressejä. Populismi kukoistaa, kunhan julistetaan joku ulkopuolinen näkymätön vihollinen ja laitetaan laput silmille ja korville. Dialogia ei tarvitse käydä koska “tämä nyt vaan on näin”.
Sitten saavutaankin mielestäni sen isoimman kysymyksen äärelle: miten sysään kaiken tämän negatiivisuuden sivuun ja yritän siitä huolimatta rakentaa jotain? Jos tarkastelet ympäristöäsi, tiedät ihan varmasti hyviä ihmisiä joihin luotat, ja joiden kanssa voisit oikeasti saavuttaa jotain. Miksi keskittyä hokemaan “kuoleva kylä”, kun voisit oikeasti olla itse mukana elävöittämässä sitä?
Tätä tekstiä kirjoittaessani Jalasjärvellä lääkärinä toimiva ikätoverini otti minuun yhteyttä uudesta leikkipuisto-/liikuntapaikkahankkeesta. Haalimme heti pienen työryhmän kasaan ja sovimme yhteisen istunnon projektin rahoittamiseksi ja Kurikan liikuntatoimen päällikkö alkoi välittömästi käydyn puhelun jälkeen selvittämään ELY -keskuksen suunnasta lupaprosesseja. Mieleni koheni roimasti. On olemassa paljon asioita joihin emme voi vaikuttaa, mutta on kyllä niitäkin joihin voimme.
Haastan sinut kokeilemaan seuraavanlaista harjoitetta: mieti laajennetusta sosiaalisesta piiristäsi henkilö joka edustaa erilaista ajattelutapaa kuin sinä. Hän vaikkapa kuuluu poliittiseen liikkeeseen josta et piittaa, uskoo erilaiseen jumalaan kuin sinä tai elää tavalla jota et ymmärrä. Ota puhelin käteen ja haasta tämä henkilö kahville. Väitän että maailmasi muuttuu nopeasti paremmaksi paikaksi.
Mikko Jokipii
Kurikkalainen kaupunginvaltuutettu (vihr.)