Auto- ja kuljetusalan työntekijäliiton (AKT) on totuttu pelaavan yhtä avainroolia työmarkkinoilla. AKT:n joukkovoima on ollut ässä työntekijäpuolen hihassa, kun tilanne on vaikuttanut ajautuvan juntturaan. Kun AKT on julmistunut ja uhannut pistää kuljetukset jäihin ja satamat kiinni, on ollut tosi kyseessä. Peukaloruuvissa on vääntöä, kun joukkoliikenne seisoo eikä tavara liiku maahan eikä maasta pois.
Yhtä merkittävään rooliin saattavat pikkuhiljaa nousta tietotekniikan ammattilaiset. Harvassa alkavat olla alat, joiden toiminta ei olisi tavalla tai toisella kytköksissä tietoverkkoihin. Kaapelit ovat uusi maantie- ja rataverkko. Niiden toimimattomuus on kohtalokasta. Tieto liikkuu ja sitä säilytetään sähköisesti. Laskut maksetaan ja lääkäriajat varataan verkossa. Arki ja bisnes rullaavat bitteinä. Jos tietojärjestelmä prakaa, eikä korjaajaa tule, toiminta lamaantuu tai ainakin häiriintyy. Painopiste jakautuu tavaroiden logistiikan lisäksi tiedon logistiikkaan.
Esimakua ICT-alan painoarvosta saatiin muun muassa viikonlopputöiden teettämistä koskevassa pankkialan työtaistelussa, kun ammattiliitto Pro ilmoitti, että ICT-alan sopimuksen piirissä operaattoreilla työskentelevät toimihenkilöt osallistuvat kahden päivän työsaartoon tukitoimenpiteenä. Käytännössä tämä voi näkyä siten, että verkkopankkien ongelmat voivat jäädä korjaamatta lakon aikana, kun pankeilta tulevia työtilauksia ei käsitellä. Työtaisteluun tuo kummasti potkua se, jos ongelmat koskevat kivijalkatoimintojen lisäksi verkkopalvelua ja korteilla maksamista. Samalla se tosin voi syödä ongelmiin joutuvien kansalaisten lakkosympatioita.
Asetelma oli työntekijäpuolen kannalta sellainen, ettei siihen voinut olla tarttumatta. Vaikka Pron sopimuksen piirissä oleva ICT-väki tukee eri töitä tekeviä, kyse on saman liiton jäsenistä. Vahva toimija IT-kuvioissa on myös Insinööriliitto, jonka jäseniä työskentelee sekä verkkoja pyörittävällä ICT-puolella että ohjelmistoista vastaavalla tietotekniikan palvelualalla. Liitto päätti, että sen jäsenet pysyttäytyvät pankkilakon aikana omissa tehtävissään, eivätkä tee Pron saarron alaisia töitä.
Tietotekniikkaan liittyvän osaamisen käyttämistä vipuvartena työmarkkinaneuvotteluissa voi hieman jarruttaa se, että koska tieto on aineeton hyödyke, yritykset voivat ulkoistaa sen käsittelyn ja hallinnoinnin osittain maan rajojen ulkopuolelle. Paino on kuitenkin sanalla osittain. Vihoittelevaa softaa voidaan paikkailla etänä, mutta Suomessa kulkevaa hajonnutta kaapelia ei Virosta tai Intiasta käsin korjata.
Jussi Orell
jussi.orell@lannenmedia.fi