Tätä kirjoittaessani olen lähdössä isäni jalanjäljille Laatokan kierrokselle. Nuoren sulhasen oli heti häiden jälkeen kiiruhdettava takaisin rintamalle. Oli kesäkuu 1944 ja Aunuksen Kannaksella odotti venäläisten tulihelvetti.

Kuolema kosiskeli nuorta vänrikkiä ja hänen joukkuettaan monta monituista kertaa. Toivottomalta tuntuvaan mottiin saarrettuna isäni ehti jo hävittää henkilötunnuksensa. Vain äitini Ainon kuva poltti rintataskussa.