Varmemmaksi vakuudeksi näppäilin osoitteen vielä navigaattoriin. Tiesin kyllä mihin olimme lähdössä, mutta jännitys muljahteli vatsassa. Muutaman kilometrin matkan aikana fordissa juteltiin näennäisen kepeitä asioita, kunnes navigaattori ilmoitti määränpään olevan oikealla.

Yksivuotias syliin ja kolmevuotiaalle ovi auki. Oman sydämeni tikkasi kuin parhaaseen vauhtiin poljettu singeri. Ulko-ovi auki, nopea tervehdys, tenavat sisään, ovi kiinni, kipittäen autoon ja työmaata kohti! Jälkikasvun ensimmäinen hoitopäivä oli saateltu alkuun.