Lapsuuden leikeistä yksi mieleen jäänyt muisto liittyy pihakuusiin. Kun rohkeus vihdoin riitti ylemmille oksilla kiipeämiseen, urheus palkittiin komeasti. Tuttu pihapiiri näytti kovin erilaiselta.

Vähitellen toistuvat retket oksiston piiloihin alkoivat merkitä muutakin kuin seikkailujen tyydyttämistä. Metsikön kätköihin sai viedä omia ajatuksiaan, aistit herkistyivät, kevyt tuulenvire tervehti kuin ystävä, hiljaisuus otti syliin.