Tänä vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta punkin lähtölaukauksesta Suomessa.
Vuosi 1977 oli SE punkin hullu vuosi, jolloin uusia bändejä perustettiin hurjaan tahtiin joka paikassa pikkukylistä suurkaupunkeihin.
Tuona vuonna julkaistiin muun muassa The Clashin ja Sex Pistolsin debyyttilevyt, punkin pyhät teokset, jotka tiivistävät edelleen täydellisesti sen, mistä punkissa on kyse.
Suomessakin meno oli lujaa ja alkunsa saivat muun muassa Pelle Miljoona & N.U.S., Ratsia, Problems?. Punk-yhtyeenä aloittanut Eppu Normaali oli pistetty pystyyn jo edellisvuonna.
Ensimmäisenä studioon ehti Briard, joka levytti syksyllä -77 maamme ensimmäiseksi punk-äänitteeksi tituleeratun I Really Hate Ya -singlen.
Yhtyeessä muuten soitti kitaraa tuolloin vain 15-vuotias Antti Hulkko , joka tultiin julkaisun jälkeen tuntemaan paremmin Andy McCoyna .
Punkia pidetään usein yhteiskunnallisena ja kantaaottavana musiikkina, mutta Briardin poikien kohdalla mentiin vielä vahvasti nuorten miesten mielenmaisemissa.
"I really hate you. You got some problems. But I don´t care. I just wanna have sex with you", kuului kappaleen sanoitus kokonaisuudessaan.
Yhteiskuntakriittisyyttä rävähti tärykalvoille sitten senkin edestä Petri Tiilin johtaman Pelle Miljoona & N.U.S . -yhtyeen Olen työtön -ensisinglellä, jossa lähetettiin ärhäkkä viesti päättäjien suuntaan.
"Työttömien armeija vaan alati kasvaa ja eduskunta jauhaa aina samaa paskaa."
Päättäjiä, sotaa, syrjintää ja ihmisen sekä systeemin mädännäisyyttä kritisoiva linja jatkui alkuvuodesta 1978 julkaistulla, yhtyeen omaa nimeä kantaneella pitkäsoitolla.
Levy heittää ilmoille koruttoman askeettisen äänimaiseman. 18 kappaletta sahataan läpi yhtä kiivaalla kompilla, jonka päälle ripotellaan yksinkertaisia soololurituksia kitaralla.
Kakun päällä nuori punkkari rääkkyy pogoamisesta, vapaudesta, työttömyydestä, haisevasta yhteiskunnasta ja hyvinvointikakaroista.
Kyseessä on siis täydellinen punk-levy!
Nuoren Pellen suorat sanoitukset voivat kuulostaa mustavalkoisilta ja naiiveilta, mutta niissä juuri on punkin sydän. Kaikesta idealistisuudestaan huolimatta sanoitukset ovat aitoja ja rehellisiä, joista paistaa läpi vilpitön halu johonkin parempaan.
Jälkiviisaana voi todeta, että puheet jäivät puheeksi. Punkilla ei poistettu sotia tai ihmisen ahneutta maailmasta. Sehän nyt olisi liikaa pyydetty keltä vaan.
Silti uskallan väittää, että punk on muuttanut enemmän, kuin yksikään toinen musiikkikulttuuri.
Punkin tarkoitus on ollut herättää meidät huomaamaan yhteiskunnan epäkohdat. Se on ennen kaikkea metatason kapinaa.
Kaikki, jotka uskaltautuvat ajattelemaan tai tekemään jotain itse, ovat enemmän tai vähemmän punkin lapsia.
Keski-ikäistynyt punk on opettanut kyseenalaistamaan, mikä on näinä somemöykän ja väärän tiedon aikoina varsin tervetullut ja arvokas asia.
Suomen ja punkin juhlavuoden kunniaksi esitänkin pyynnön tasavallan presidentillemme Sauli Niinistölle : On korkea aika kutsua Pelle Miljoona Linnan juhliin.
Toisten tanssiessa linnan parketilla valssii ja tangoo ja humppaa ja purkkaa ja jytää, olisi mahtavaa todistaa kuinka Pelle vain pogoo ja pogoo ja pogoo ja pogoo ja pogoo.
PASI LAPINKANGAS