Mikään ei ole muuttunut kolmessakymmenessä vuodessa. Se oli ensimmäinen ajatukseni, kun luin 33-vuotiaan Sarah Everardin katoamisesta ja väkivaltaisesta kuolemasta Lontoossa maaliskuussa. Tapaus palautti mieleen opiskeluaikojeni 1990-luvun Helsingin ja kirjailija Anja Kaurasen romaanissaan (1995) tunnetuksi tekemän käsitteen: Pelon maantiede.

Pelon maantieteestä puhutaan kun puhutaan koetun väkivallan pelon vaikutuksesta liikkumiseen kaupunkitilassa. Erityisesti tämä konkretisoituu öisin.