Perussuomalaisten europarlamentaarikko Jussi Halla-aho ei yllättänyt ilmoituksellaan, että hän ryhtyy todennäköisesti puolueen puheenjohtajaehdokkaaksi.
Sitä osattiin odottaa sen jälkeen, kun Halla-aho oli joulukuun puolivälissä ilmoittanut alkavansa kuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä ja pyrkivänsä takaisin eduskuntaan seuraavissa eduskuntavaaleissa.
Puheenjohtajuuden jättämistä harkitseva ulkoministeri Timo Soini joutuukin nyt tarkkaan miettimään, uskaltaako hän vetäytyä 20 vuoden jälkeen sivummalle tilanteessa, jossa hänen elämäntyönsä voi joutua puolueen maahanmuuttovastaisen siiven käsiin.
Halla-ahokin pohtii varmaan vielä kahteen kertaan, ennen kuin ryhtyy Soinin haastajaksi, jos tämä ei vetäydykään. Sitä kamppailua hänellä on huonot mahdollisuudet voittaa, vaikka hän saisikin taakseen puolueen hallitusvastuuseen pettyneet.
Todennäköisesti Halla-aho vain pelaa itseään paalupaikalle siinä tilanteessa, että Soini vetäytyisi varikolle.
Maahanmuuttokriittisten mestarikseen nimittämä Halla-aho tuskin on Soinin ykkössuosikki seuraajakseen. Mieluummin hän näkisi seuraajanaan todennäköisesti Jussi Niinistön, joka on puolueen ensimmäisenä varapuheenjohtajana "sydämenlyönnin päässä" puheenjohtajuudesta, kuten Soini on joskus kirjoittanut.
Niinistöllä on asiaosaamista, mutta puheenjohtajalta tarvittavaa karismaa häneltä ei tarpeeksi löydy. A-studiosta hän uhkasi marssia ulos, kun toimittaja jatkoi jankkaamista aiheesta, josta Niinistö ei halunnut lausua enempää. Se antoi hänestä koppavan vaikutelman.
Halla-aho taas on vaarallisen älykäs ja pisteliäs henkilö, mutta profiloitunut liiaksi vain yhden asian liikkeen, maahanmuuttokriittisten johtajaksi. Siinä missä toimittajan jankkaukseen kyllästynyt Jussi Niinistö tyytyy A-studiossa kysymään "Lähdenkö pois?", Halla-aho on jo puna kasvoillaan ulko-ovella takki yllään eikä taatusti käänny takaisin.
Halla-ahon vankkaa kansansuosiota omien tukijoidensa keskuudessa se ei murenna, mutta kyllä perussuomalaisten puheenjohtajalta vaaditaan kärsivällistä ja myös sovittelevaa otetta. Halla-ahon valinta puheenjohtajaksi ja puolueen linjan terävöittäminen voisi lisätä puolueen kannatusta, mutta viedä sen saman tien oppositioon.
Soinikin todennäköisesti haluaa jatkaa ulkoministerinä nelivuotiskauden ainakin lähes loppuun saakka, vaikka jättäisikin puheenjohtajuuden. Ja vaikka jokin suurlähettilään paikka osuisi "sattumalta" kohdalle, hän tuskin haluaa tulla uudeksi Pekka Vennamoksi, joka Postin pääjohtajaksi SMP:n puheenjohtajan paikalta lähdettyään sai seurata sivusta puolueensa tuhoutumista keskinäiseen riitelyyn.
Perussuomalaiset ovat luonnostaan eripuraista sakkia, jotka tarvitsisivat Soinin jälkeen puheenjohtajan, joka pystyy yhdistämään maahanmuuttokriittisen ja maltillisemman siiven edustajat.
Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Sampo Terho voisi olla sopiva henkilö kokoamaan puolueen kuppikunnat Soinin jälkeen. Mutta karismaattiseksi johtajaksi hänkin tarvitsisi Niinistön tapaan enemmän kykyä puhutella tavallista kansaa ja sen lisäksi enemmän rohkeutta.
AKI TAPONEN
@lannenmedia.fi