Viihdytinpä itseäni taannoin eräällä konsertilla. Päätökseni osallistua tapahtumaan oli jokseenkin suunnittelematon, enkä vaivautunut selvittämään konsertin taustoja kovinkaan tarkasti.

”Antaa musiikin puhua puolestaan”, kuten musiikin omalakisuuteen uskovilla autonomiaesteetikoilla on tapana hokea. Kaltaiseni kulttuurisen musiikintutkimuksen edustajat puolestaan tuumaisivat, että mikään musiikki ei sinällään ole hyvää tai huonoa – olennaista ovat kulloisetkin kulttuuriset olosuhteet ja esteettiset normit.