Yksi elämän huomioimista musiikkikokemuksista liittyy itselleni 1980-luvun loppuun.
Nurmon kirkkokuoro oli onnistunut saamaan kutsun Tallinnan laulujuhlille. Saimme harvalukuisten suomalaisten kanssa olla todistamassa ainutlaatuista hetkeä.
Tulevaa itsenäisyyttä kenties ennakoiden virolaiset saivat ensimmäistä kertaa laulaa haluamiaan uskonnollisia ja isänmaallisuuslauluja rajoituksetta.
Kymmentuhatpäisen kuoron aloittaessa "Mu isamaa on minu arm" ihmiset nousivat seisomaan, yhtyivät lauluun ja antoivat vuosikymmeniä patoutuneiden kyyneliensä vuotaa.
Haluatko jatkaa lukemista?
Tilaa I-P Digi ensimmäiset 2 kk vain 9,90 €
Rajaton lukuoikeus verkkosivuilla ja sovelluksessa
Näköislehdet ja arkisto
Galleriat, videot ja live-lähetykset
Podcastit, pelit ja koulutukset
Päivittäiset uutiset sähköpostiisi
Tilaajaedut