Joidenkin ihmisten kasvot muistaa kauan, vaikka ne on nähnyt vain ohimennen. Ulkomaalainen romaninainen yritti pysäyttää minut kadulla. Hän ojensi pahvimukia rahan merkiksi: ”Please!”. Kiihdytin askeleita, mutta nainen ei antanut periksi.

Hän juoksi rinnalleni ja alkoikin rahan pyytämisen sijaan pyytää ruokaa. ”McDonalds”, hän toisteli ja nosti nuhruisen paitansa helmaa, että näkisin hänen laihan vatsansa.