Kolmen taiteilijan näyttely Makers’ Gallyrssa valottaa maailmaa naisen, lapsen ja toivon näkökulmasta. Näyttelyn nimi Losing Sun (Menetty aurinko) viittaa kaikkien kolmen taiteilijan aurinkoiseen kotimaahan, jonka he ovat joutuneet jättämään.
Kholod Hawash on syntynyt Basrassa Irakissa 1977. Hän oli jo lapsena kiinnostunut piirtämisestä ja olisi halunnut opiskella kuvataiteilijaksi, mutta Irakissa naisen ei ole mahdollista toimia kuvataiteilijana. Hän muutti Suomeen Saddam Jumailyn kanssa helsinkiläisen Artists at Risk -residenssiohjelman kutsusta.
Kholod oppi äidiltään ompelemisen taidon.
– Äitini käytti tilkkutekniikkaa ommellessaan uusia vaatteita vanhoista kankaista.
Irakissa oli sodan aikana pula kaikesta. Kholod on itseoppinut tekstiilitaiteilija, päällikeompeluun ja käsin ompelun hän oppi auttaessaan äitiään.
Isokokoiset tekstiiliteokset häkellyttävät voimakkailla väreillä, tuhansilla neulanpistoilla. Teosten kangas on kierrätettyä. Aiheissa yhdistyvät oman maan kansalliset myytit, kuten naisille onnea tuova Taikapuu, luonto ja naisen yhteiskunnallista asemaa esittävä kuvasto.
Kholodin teokset kritisoivat Lähi-idän naista alistavaa kulttuuria. Hän on itse joutunut 20-vuotiaana uskonnollisista syistä tehdyn happohyökkäyksen kohteeksi, koska oli liikkunut yleisellä paikalla ilman pääliinaa. Kholod Hawash sanoo olevansa onnellinen Suomessa saadessaan rauhassa toimia taiteilijana.
Teoksissa on kriittisyyden ohella valoa ja huumoria. Kholod Hawash edustaa Suomea tänä vuonna Venetsian Biennalen Pohjoismaisessa paviljongissa.
Esko-koulupojan piirustukset pohjana
Maalari, kuvanveistäjä Saddam Jumaily on valmistunut Basran kuvataidekatemiasta kuvataiteen maisteriksi. Saddamin teokset ovat hänen mukaansa mukaan yritys luoda oma historia uudelleen: kuvitus ajasta Suomessa yhdistettynä Irakin kulttuurikuvastoon.
Hänelle Irakia ei ole enää olemassa – maa on kuollut hänelle. Saddam Jumailyn luoman kreisin, uuden oman historian kuvat ovat syntyneet vanhojen tavaroiden kaupasta löydetylle pinolle Esko-nimisen koulupojan piirustuksia vuodelta 1940. Saddam on lisännyt piirustuksiin henkilöitä piirtämällä sekä leikkaamiaan kuvia suomalaisista historiallisista kirjoista.
Kokonaisuus on täysin hullunkurinen yhdistelmä omaa kulttuuriperintöä ja suomalaisuutta. Katsojana lumoutuu yksityiskohtaisista kuvista, jotka ovat avoimia erilaisille tulkinnoille. Huomaan yhtäläisyyden virolaiseen animaatiotaiteilijaan Priit Pärniin, jota Jumaily myöntää ihailevansa.
YK:n lapsipakolaisena
Zagros Manuchar on suomalainen elokuvantekijä ja taiteilija, joka syntynyt Irakissa vuonna 1990. Hän muutti Suomeen 4-vuotiaana ja valmistunut taiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta.
Viime aikoina hänen teostensa aihepiirinä ovat olleet lasten ihmisoikeudet ja sodan vaikutus ihmisiin.
Manchurain teos Omenan tuoksu on runollinen, hiljainen, herkistävä. Se perustuu Halabajan verilöylyyn vuonna 1988. Elokuva yhdistelee dokumentaarisia ja fiktiivisiä aineksia. Taustalla vaikuttava taiteilijan omat kokemukset kurdina ja YK:n lapsipakolaisena.
– Jos elokuvani tavoittaa katsojat, koskettaa heitä jotenkin. Se on kaikki kaikessa, ilman sitä ei ole mitään, taiteilija sanoo.
Losing Sun 28.1. asti Makers’ Galleryssa, Kirkkopuistikko 18.
Marja Kolu