Alkukesä on ollut viileä ja tuulinen. Eteisen naulakossa roikkuu edelleen toppatakki, jonka vedän ylleni postilaatikolle aamulla kävellessä. Paikoin pellot eivät juurikaan viherrä ja osalla viljelijöistä on huonon kevään vuoksi edelleen kylvöt kesken.
Posti on tuonut postilaatikkoon Kuntalehden, jonka pääkirjoituksessa todetaan, että kuntien ääni kuuluu hallitusohjelmassa yllättävän hyvin. Kuntien tehtäviä ja velvoitteita luvataan vähentää ja toimintavapauksiakin luvataan lisätä. Kuulostaa lupaavalta, totean ja jatkan lukemista.
Kunnissa pohditaan nyt tulevaisuutta, kun puolet budjetista on katoamassa maakunnallisen soten myötä. Moni kysyy mihin kuntaa enää tarvitaan? Kuntaliiton asiantuntijat rauhoittelevat ja toteavat, että kun sosiaali- ja terveyspalvelut siirtyvät pois kuntien järjestämisvastuulta, jää kunnille aikaa keskittyä ennaltaehkäisevään hyvinvointitoimintaan. Mikä sitten on sitä ennaltaehkäisevää hyvinvointitoimintaa? Tampereen yliopiston tutkija Jenni Airaksinen avasi teemaa todeten, että parasta hyvinvointipalvelua on lenkkipolku, vapaa sivistystyö ja mieskuoro. Tämän kaltaisia asioita ei ole ollut kunnissa aikaa miettiä, kun on painiskeltu soteongelmien kanssa. On tärkeä oppia pois vanhasta ja nähdä muutos uudistumisen mahdollisuutena.
Valtion ja kuntien taloudelliset haasteet ovat kuitenkin niin kovia, ettei hallitusohjelmassa suunnitelluilta leikkauksilta voida välttyä. Vaikeinta leikkauksien hyväksyminen on asian koskettaessa jollain tavoin joko itseä, läheisiä tai lähiyhteisöä. Tosiasiat on kuitenkin tunnustettava ja tehtävä päätöksiä siltä pohjalta, vaikka ne joskus kipeitä ovatkin.
Muutokset ja vaikeat päätökset vaativat paljon ja eikä silmiä pidä ummistaa. Kauskantoisuutta ja viisautta tarvitaan siis päätöksentekoon niin kunta- kuin valtakunnantasollakin hyvinvoinnin turvaamiseksi.
Onneksi vielä ei ole ukkostanut, vaikka tiettävästi myrskyjäkin on tulossa. Hyvää Juhannusta!