Wentus Blues Band on jo 30 vuoden ajan tehnyt tinkimättömästi työtä bluesmusiikin puolesta.
Nämä mainio miehet Kokkolasta eivät kuulu siihen laajaan porukkaan muusikoita, jotka täytyy erikseen hakea kotoa keikoille. Päinvastoin nokkamiehensä Robban Hagnäsin johdolla bändi on halki vuosien tehokkaasti markkinoinut itseään ja luonut maailmanlaajuiset verkostot, joista on päästy nauttimaan Suomessa ja muualla Euroopassa.
Täyttäessään 20 vuotta Wentus järjesti Helsingin Aleksanterin teatterissa häikäisevät juhlat, joista Heikki Kossi ohjasi ylistetyn dokumenttielokuvan Family Meeting.
Rainaa ei ole syyttä verrattu jopa Martin Scorsesen ohjaamaan The Band -yhtyeen monumentaaliseen The Last Waltz -filmiin. Soittajien keskinäinen kunnioitus, veljellinen huumori ja syvä ystävyys välittyvät katsojalle hienosti.
20-vuotisjuhla oli niin uskomaton spektaakkeli, ettei ihan vastaavaan oikein ollut enää mahdollisuuksia vuosikymmentä myöhemmin. Syynä oli pelkästään jo sekin, että keskeisistä yhteistyökumppaneista amerikkalaiset bluesjäärät Lousiana Red ja Eddie Kirkland olivat jo siirtyneet paremmille soittolavoille.
Tästä huolimatta orkesterin kotikonnuilla ja treenikämpän kupeessa Kokkolan Villan koulun pihamaalla koettiin hiljattain loistelias musiikkikimara.
Bändin 30-vuotista taivalta juhlistaneen Wentusfestin lavalle kiipesivät mm. norjalainen bluesäijä Hungry John, kotimainen alan pioneeri Eero Raittinen ja arvostettu jenkkikitaristi Duke Robillard. Kunnioitettavaan 83 vuoden ikään ehtinyt Lazy Lester heitti Louisianan swamp bluesia aitoon tyyliin.
Todellisen tykityksen täräytti huippuiskussa ollut rhythm&bluesin villimies Barrence Whitfield, jonka ohjelmistosta löytyi mm. MC5-yhtyeen tarunhohtoiselta livelevyltä tuttu hurja menopala Ramblin' Rose. Komppipuolesta vastasi lähes koko tapahtuman ajan WBB ystävineen.
Kymmentuntisen mammuttikonsertin kohokohtia oli ehdottomasti myös itsensä Wentus Blues Bandin alkuperäiskokoonpanon esiintyminen. Solisti Anders "Iso Antti" Sjöberg osoitti, että ääni on yhä kovassa kunnossa.
Yhtye on vuosien varrella värkännyt toistakymmentä asiallista bluestallennetta, mutta varsinaista hittiä ei ole kohdalle osunut. Vuonna 2001 pojat tosin luulivat, että tarttuva Standing On The Edge Of Your Love voisi sellaiseksi kehkeytyä. Näin ei käynyt.
Bändi onkin tullut tunnetuksi ennen muuta yhteiskiertueistaan ulkomaisten alan huippuosaajien kanssa. Itseäni harmittaa erityisesti se, että missasin aikoinaan Wentuksen ja Colosseum-fonisti Dick Heckstall-Smithin kimpparundit. Onneksi tarjolla näistä hetkistä on sentään oivallinen livetallenne Man Of Stone.
Basisti Robban Hagnäs ja taidokas kitaristi Niko Riippa ovat vääntäneet Wentuksen kanssa kaikki kuluneet kolme vuosikymmentä. Muu miehistö on vaihtunut, mutta takuuvarma osaaminen on säilynyt.
Jo toistakymmentä vuotta solistin virkaa hoitanut Juho Kinaret on oivallinen showmies ja samalla erinomaisen tyylitajuinen laulaja. Vaasasta rumpaliksi löydetty Daniel Hjerppe taitaa tämän tyylilajin vaatimukset mainosti.
Saa nähdä, mitä seuraava vuosikymmen tuo tullessaan.
ANTTI VAINIO