Vuonna 2019 aloittavan uudistetun maakunnan valmistelutyöt jatkuvat kaikilla rintamilla. Kyseessä ei ole mikään pieni operaatio, koska pelkästään sosiaali- ja terveysalalla, joka tulevaisuudessakin on suurin ala, palkattujen lukumäärä on useita tuhansia ja talousarvio nousee satoihin miljooniin. Lakiluonnosten mukaan sekä peruskuntien että kuntayhtymien toiminta siirtyy maakunnalle, joka kuitenkin voi luovuttaa osan toiminnoista hoidettaviksi muille toimijoille. Juuri nyt on meneillään valmisteluvaihe, joka 1.7.2017 lähtien siirtyy väliaikaishallinnon hoidettavaksi, siirtyäkseen lopulliseen versioonsa vuonna 2019. Uudelleen organisointi vaikuttaa luonnollisesti kuntien ja kuntayhtymien sekä eräiden muiden toimijoiden jokapäiväiseen toimintaan. Samanaikaisesti suunnittelun ohella jatkuu arkinen toiminta.
Tuleva puolen vuoden jakso on haasteellinen meille päätöksentekijöille. On aikaansaatava talousarvio sekä kolmen vuoden toiminta- ja taloussuunnitelma. Talousarviotyö tulee ilmeisesti olemaan tavallista vaativampi, koska taloutemme ei ole parhaassa mahdollisessa kunnossa ja kunnallisvaalit ovat tulossa. Suunnitelman laatiminen tilanteessa, jossa kunnat vuoden 2019 aikana siirtyvät täysin uuteen järjestelmään, vaatii todella paljon.
Toiminnan onnellisen läpiviemisen kannalta on tärkeätä, että muutamat virkamiehet voivat syventyä asiaan kunnolla, hahmottaa yksityiskohtia ja pitää yhteyttä kuntiin ja kuntayhtymiin. Tullaan vaatimaan pitkälle meneviä dialogeja. Siitä huolimatta kaikki eivät tule olemaan tyytyväisiä, koska kaikkiin toivomuksiin tulevaisuuden toiminnasta ei voida vastata. Koko maassa on edetty siten, että on nimetty muutosjohtajat, näin myös meillä. Muutosjohtaja muulle toiminnalle kuin hoito- ja hoiva-asioille on jo nimetty ja hoivasektorin muutosjohtajat nimettäneen syyskuun alkupäivinä.
Perustietoa myös tulevaisuuden toiminnoista on kilokaupalla ja muutosjohtajien tehtävänä on paketoida tieto helposti ymmärrettäviin kokonaisuuksiin, keskustella niistä kuntapäättäjien kanssa ja pyrkiä löytämään konsensus. Aikaa on niukasti ja se ei kevennä taakkaa. Konsensuksen aikaansaaminen voi joissakin tapauksissa olla tarpeellinen ja jopa hyvä, mutta se tarkoittaa useimmiten ratkaisua, jonka kanssa on elettävä, mutta johon ei kaikilta osin olla tyytyväisiä. Se on siis parhaimman tuloksen vastakohta. Tilanteessa, jossa ollaan rakentamassa kilpailukykyistä maakuntaa, joudutaan varmasti tarkkaan punnitsemaan milloin on konsensuksen ja milloin koviin faktoihin perustuvan päätöksenteon hetki.
Pohjanmaalla on lähtötilanne monilla sektoreilla parempi kuin muualla Suomessa ja haluaisin siksi uskoa, että edessä oleva työ on hiukan helpompi. Kokemus on kuitenkin osoittanut, ettei yhteisen näkemyksen aikaansaaminen siitä huolimatta aina oikein tahdo onnistua. Maakunnan eri osa-alueilla vedetään helposti kotiinpäin kokonaisnäkemyksen kustannuksella. Maakunta- ja sote-uudistuksen läpiviemisessä on nyt oiva tilaisuus osoittaa, mihin Pohjanmaalla kykenemme. Reformi on valtava, mutta jos onnistumme hyvin, on myös tulevaisuus sen mukainen.
Tiukan aikataulun vallitessa uudistuksen laajuuden ja sisällön ymmärtäminen kaikilla tasoilla lienee edelleen suurin haasteemme. Joukossamme on edelleen epäilijöitä ja niitä, jotka uskovat, ettei koko reformista tule mitään.
HANS FRANTZ