Meillä on tänä kesänä puhalleltu paljon saippuakuplia. Miten kauniita ne ovatkaan. Hauraita, mutta vahvoja samaan aikaan. Jatkavat kepeinä matkaansa tuulen mukana, kunnes puhkeavat.
Erilaisia kuplia on luotu ja havaittu tänä kesänä myös muualla valtakunnassa. Osa niistä ei ole ollut niin kovin kauniita, eivätkä puhkea millään.
Perussuomalaisen kansanedustajan aikaansaama monikulttuurisuutta vastustava kupla jatkaa edelleen matkaansa. Se synnytti onneksi myös suuremman kuplan, johon suuri osa suomalaisista halusi liittyä puolustamaan monikulttuurisuutta ja erilaisuutta. Kuplat jatkavat matkaansa toisiaan kasvattaen ja eteenpäin kuljettaen. Viestit eivät ohuita, mutta kestäviä seiniä läpäise. Alkuperäinen vaatimus keskustelusta ei toteudu, jos kaikki huutavat vain oman kuplansa sisällä.
Matkustan itse tuossa monikulttuurisuutta puolustavassa kuplassa, mutta yritän huudella sinne toiseenkin. On selvää, että monikulttuurisuuteen ja maahanmuuttoon liittyy ongelmia. On kuitenkin vastuutonta pakoilla ja kieltää monikulttuurisuus kokonaan. Siihen emme pysty, vaikka kuinka yrittäisimme. Monikulttuurisuus lisääntyy, kun maailma aukenee. Matkustaminen on helppoa ja yhteydenpito onnistuu maailman toisellekin puolelle helposti. On selvää, että maailman näin pieneneminen lisää myös liikkuvuutta, ihmiset lähtevät jäädäkseen, osa vapaaehtoisesti ja toiset pakotettuina. Syyt monikulttuurisuuden taustalla ovat niin moninaiset, että emme voi niitä niputtaa yhteen.
Yhteiskunnassa, joka tekee töitä monikulttuurisuuden eteen, se ei ole ongelma, vaan rikkaus. On hyvä, että tätä keskustelua nyt käydään, vain siten voimme kehittää käytäntöjämme. Keskustelu kuplien välillä tulee kuitenkin käydä toisia ihmisiä kunnioittaen, ei väkivaltaan lietsoen tai väkivalloin toimien.
Kuka loppujen lopuksi on tarpeeksi puhdasrotuinen suomalainen monikulttuurisuutta vastustavien mielestä? Suomen nykyinenkin kulttuuri on osin muualta tulleiden muokkaama. Omatkin juureni ovat Karjalassa. Varmasti sieltä tulleilla on ollut tapoja ja tottumuksia jotka ovat aikojen saatossa sulautuneet osaksi suomalaista elämäntapaa, eikä niitä enää pysty erottelemaan.
Voimme olla samaan aikaan ylpeitä omasta kulttuuristamme ja silti hyväksyä muut, ottaa heidät jopa osaksi omaa yhteiskuntaamme. Pystymme säilyttämään itsellemme tärkeät asiat, vaikka naapuri ei samoja juttuja tekisikään. Mielestäni se on oikeaa suomalaisuutta.
Henna Rantasaari
kaupunginvaltuutettu (vihr.)