Vaasan Palloseura juhli jalkapalloliigan pronssiaan Vaasan torilla sunnuntaina 22. lokakuuta. Juhla täytti torin, mutta jokunen ihmettelykin kuului. Miksi tällainen ajankohta? Marraskuu olisi parempi, sillä VPS menee varmasti Eurooppaan ja samalla voitaisiin juhlia sitäkin.
Pronssimitalit VPS varmisti jo 8. lokakuuta. Yle Pohjanmaa kertoi seuraavana päivänä, että VPS suunnittelee torijuhlaa marraskuun 5. päivän jälkeiselle ajalle, kun eurolopputurnauksen finaali on pelattu ja kausi paketissa.
Niin olikin tarkoitus, mutta onneksi torijuhla juhlittiin jo. Se oli täsmälleen oikeaan aikaan.
Jos juhla olisi vielä edessä, siitä tulisi ex-urheilujohtaja Janne Lindbergin ympärille kehkeytyneiden tapahtumien vuoksi vähintäänkin kiusallinen. VPS varmaan harkitsisi, kannattaako juhlaa edes järjestää.
VPS:n liigajoukkueen urheilullisella suorittamisella – pelitaktiikalla, kokoonpanoilla ja vaikkapa fysiikkaa koskevilla valmennusratkaisuilla – ei tietenkään ole tekemistä urheilujohtajan epäasiallisen käytöksen kanssa. Urheilujohtajan epäasiallinen käytös ei myöskään nollaa joukkueen urheilullisia saavutuksia.
Sitä ja urheilullista tulosta ei kuitenkaan voi täysin irrottaa toisistaan.
VPS-organisaatio on alusta, jolla toimitaan työsuhteessa tai vapaaehtoisina, pelaajina kentällä, valmentajina ja monissa muissa rooleissa. Alusta sortuu, elleivät toimijat noudata ensinnäkin lakeja ja määräyksiä ja siihen päälle urheilun sääntöjä ja yhteisön yhdessä sopimia arvoja ja toimintatapoja. Hyvät käytöstavatkin ovat suotavia.
Asia kuuluu kaikille, mutta ennen kaikkea johtaville henkilöille – johtaja-sana löytyi Lindberginkin tittelistä. Johtajan pitää olla kirkas esimerkki kaikessa yllä mainitussa.
Viitisen vuotta sitten VPS Oy oli pahassa talouskriisissä. Pari VPS-henkistä tahoa myönsi osakeyhtiölle 299 000 euron pääomalainan, joka pelasti yhtiön kuilun partaalta ja oli isossa osassa siinä, että VPS saattoi luoda uuden strategian. Teko on Vaasan mittakaavassa harvinainen, ja sen arvo suuri.
Ylipäätään pääsarjajoukkueen voitollinen pyörittäminen on suomalaisessa jalkapalloilussa harvinaista. Vepsun(kin) toimistolla tehdään tolkuttomasti töitä yhteistyökumppaneiden hankkimiseksi. Kuten eräs urheilua myynyt henkilö taannoin kuvasi: Jokaisen euron joutuu kuokalla kaivamaan.
VPS:n junioriorganisaatio taas on Vaasan suurimpia urheiluseuroja. Se toimii lasten ja nuorten parissa, urheilun arvokkaimmalla kentällä. Siellä moni työtehtävä on olemassa, koska siihen on saatu avustus julkiselta sektorilta. Sen peruskäyttövoima ovat vapaaehtoiset: äidit, isät, mummut, papat ja monet muut.
Urheilujohtajan epäasiallinen käytös osoitti piittaamattomuutta kaikkien näiden tahojen VPS-panosta kohtaan.
VPS vapautti urheilujohtajan tämän tehtävästä, mutta riittikö toimenpide veto- ja pitovoiman varmistamiseksi ja uskottavuuden säilyttämiseksi? Todennäköisesti, mutta VPS:n johto joutuu silti olemaan varpaillaan vielä pitkään.
Isoimman osuman ottivat Lindbergin epäasiallisen käytöksen kohteet, mutta osumaa ottaa myös Lindberg itse, sillä työtehtävän menettäminen on aina henkilökohtainen takaisku. Hänellä on kuitenkin ollut myös mahdollisuus itse päättää käytöksestään.
Suomalaiset urheiluorganisaatiot ja -yhtiöt korostavat mielellään sekä ammattimaisuuttaan että arvojaan. Puhe arvoista on nykyisin niin runsasta, että se tuntuu jopa jonkinlaiselta muoti-ilmiöltä.
Arvojen määrittely on pohjimmiltaan hyvä asia. Mutta kuinka moni urheiluyhteisö on oikeasti selvittänyt esimerkiksi prosessikuvauksena, mitä arvot käytännön tekoina ja ratkaisuina tarkoittavat?
VPS tietää sen nyt oltuaan jokseenkin valmistautumaton hoitamaan koetun kaltaisia tapauksia. Moni muu ei vielä tiedä.
VPS kukisti eurolopputurnauksen finaalissa espoolaisen Hongan, joka VPS:n ohella oli viime viikon puheenaihe. Honka on malliesimerkki siitä, miten työnantajan ei pidä toimia. Ei urheilussa eikä muuallakaan.
Talouskriisissä rypevä Honka jätti kylmästi joukkueen palkat maksamatta, eikä kommunikoinut joukkueen suuntaan kapteeniston pyynnöistä huolimatta. Joukkue ei tiedä, kuka asioita hoitaa, kun managerikin irtisanoutui. Honka on valinnut toimintatavaksi täydellisen hiljaisuuden joka suuntaan.
Ei ole ihme, jos urheiluseurat ja -yhtiöt näyttäytyvät löperöinä "lelutyönantajina" kaikesta katto-organisaatioiden järjestämästä koulutuksesta, lajiliittojen ohjevirrasta ja itse päättämistään lisenssivaatimuksista huolimatta.
Tekstiä täsmennetty 14.11. klo 16.15: korjattu väite Vaasan Palloseuran Juniorit ry:n koosta.
