Askeleet lähestyvät, mutta ketään ei näy. Ilmavirta käy, vaikka ovet ja ikkunat ovat kiinni. Tavaroita putoilee hyllyltä. Kuiskailua, huutoja ja talossa varjoja ikkunassa.
Yliluonnollisiin ilmiöihin, haamuihin ja kummituksiin liittyvät havainnot ovat tuttuja Seinäjoen Museoiden työntekijöille. Outoja tapahtumia on havaittu museon eri toimipisteissä, mutta selvästi eniten Törnävän kartanon alueella. Kartano ja sitä ympäröivät rakennukset valmistuivat 1700- ja 1800-lukujen taitteessa.
Museotoimenjohtaja Susanna Tyrväisen kertomukset nostavat niskavillat pystyyn ja saavat vilunväreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Tyrväinen itse on ajasta ikuisuuteen siirtyneiden tai pikemminkin elämän ja kuoleman rajamaille jääneiden henkilöiden läsnäoloon tottunut.
– Pimeässäkään työskentely ei pelota. Kokemukset eivät ole olleet kammottavia.
Uskotko kummituksiin?
– Pakko uskoa, sillä olen kokenut niiden läsnäolon monta kertaa. Työhuoneeni on Puistola-nimisessä rakennuksessa ja siellä havaintoja on tämän tästä.
Syy siihen lienee se, että Törnävän kartanon alueen kummituksena pidetään tiluksistaan huolehtimaan jäänyttä pehtoori Albin Wasastjernaa. Puistolan talo rakennettiin alun perin hänen kodikseen.
Harmaatakkinen mies on kova köhimään. Hän aukoo myös ovia, kävelee yläkerrassa ja siirtelee toimistossa tavaroita.
– Albin ei ole ilkeämielinen. Hänen läsnäoloa ei koeta pelottavana tai uhkaavana, vaan mukavalla tavalla jännittävänä. Albin ikään kuin hän kuuluu museoalueen tunnelmaan, Tyrväinen selvittää.
Oudot avunpyynnöt pelästyttivät
Yksi yliluonnollinen kohtaaminen hämmentää museonjohtajaakin. Tapahtumapaikkana oli jälleen hänen toimistonsa Puistolassa. Talon historian aikana siellä lienee asuneen myös naisia, koska Törnävän alueella on ollut karjakkokoulu.
– Olin alakerrassa ja toinen työntekijä yläkerrassa. Hän tuli alas kyselemään minkä minulla on hätänä. Hän oli kuullut hätääntyneitä alhaalta avunpyyntöjä. Itse en niitä kuullut enkä tosiaankaan ollut apua pyytänyt. Silloin pelästyimme molemmat.
Naisääniä ei ole sen koommin kuultu, mutta Albinin touhuja useat museon työntekijät ovat nähneet ja kuulleet vuosikymmenten aikana.
Tyrväinen muistelee, miten pari vuosikymmentä sitten museon kesätyöntekijä oli tavaroita luetteloidessaan nähnyt vaalean hahmon.
– Hus pois! huusi rautahermoinen työntekijä. Hahmo katosi eikä sitä ole sen jälkeen nähty. Emme tiedä oliko kyseessä Albin.
Näkymättömät työkaverit eivät pelota
Outoihin ilmiöihin on työpaikallaan havahtunut myös museolehtori Riikka Kaivola-Häyry.
Vaikka nainen työskentelee ikivanhoissa rakennuksissa, mahdollisten Seinäjoen kaupungin palkkalistoilla olemattomien työkavereiden läsnäolo ei pelota. Ei, vaikka hän on kokenut yliluonnollisilta tuntuvia asioita työpaikallaan.
Museolehtori uskoo olleensa lähellä henkimaailman kulkijoita muutama vuosi sitten Suojeluskunta- ja Lotta Svärd -museon ulkorakennuksessa.
– Kuulin jonkun nousevan rappuja ylös, mutta ketään ei näkynyt. Rakennus on ollut monien perheiden asuntona, joten kenties joku asukkaista ei ole malttanut lähteä kodistaan, Kaivola-Häyry pohtii.
Monella muullakin museolaisella on omakohtaisia kokemuksia oudoista ilmiöistä. Törnävän kartanon alueella kohtaamisia on ollut ainakin päärakennuksessa, entisen tilanhoitajan asunnossa Puistolassa, meijerissä ja ruutilaboratoriossa.
