Korkein oikeus (KKO) on purkanut Anneli Auerin ja tämän entisen miesystävän tuomion seksuaali- ja väkivaltarikoksista. Heidät tuomittiin Turun hovioikeudessa vuonna 2013 vuosien vankeusrangaistuksiin muun muassa törkeistä lapsen seksuaalisista hyväksikäytöistä.
Hakemus tuomion purkamiseksi perustui siihen, että rikosten asianomistajat, Auerin lapset ovat aikuistuttuaan kertoneet, että heidän aiemmat kertomuksensa eivät pitäneet paikkaansa. Heidän mukaansa sijaisvanhemmat painostivat ja johdattelivat heitä kertomaan valheita.
Vanhin lapsista on alusta asti kiistänyt, että häneen tai hänen sisaruksiinsa olisi kohdistunut väitettyjä rikoksia. Hän oli tapahtuma-aikaan 10–12-vuotias.
KKO katsoo torstaina antamassaan päätöksessä, että asiassa on olemassa erittäin painavat syyt tuomion purkamiselle.
– Syytteiden mukaiset tapahtumat ovat koskeneet seksuaalirikoksia ja pahoinpitelyrikoksia, joissa näyttö on perustunut suurelta osin asianosaisten kertomusten varaan. Purkuhakemuksessa esitetyn uuden selvityksen perusteella näyttöasetelma on käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa vastaan otettuun todisteluun nähden muuttunut olennaisella tavalla (asianomistajien) muutettua kertomuksiaan, päätöksessä sanotaan.
Tuomion purkamisen myötä asia palautuu Varsinais-Suomen käräjäoikeuteen. Valtakunnansyyttäjä Ari-Pekka Koivisto sanoo STT:lle, ettei ole vielä päättänyt, jatkaako hän syytteen ajamista vai luopuuko hän siitä. Päätös asiassa tehdään viimeistään tammikuussa.
Asianajaja: Ei perusteita jatkamiselle
Aueria ja tämän ex-miesystävää asiassa edustanut asianajaja Markku Fredman katsoo, että syyttäjällä ei ole asiassa enää tarvittavia todennäköisiä syitä syytteen ajamiseksi. Hän toteaa tiedotteessaan lain edellyttävän, että syyttäjän täytyy pitää todennäköisenä, että hän pystyy osoittamaan syytetyn syylliseksi.
– Kun lapset ovat nyt aikuistuttuaan yksityiskohtaisesti, toisistaan ja äidistään riippumattomasti kertoneet, mikä on saanut heidät aikanaan valehtelemaan, ei asiassa ole sellaista selvitystä, joka voisi edes todennäköisesti johtaa rikosten syyksilukemiseen uudessa oikeudenkäynnissä, tiedotteessa sanotaan.
Fredmanin mukaan molemmat hakijat ovat erittäin helpottuneita KKO:n ratkaisusta.
– He toivovat, että asian käsittely päättyisi tähän, eikä syyttäjä enää jatkaisi oikeudenkäyntiä. Siitä aiheutuisi heille kohtuutonta kärsimystä.
Aiempi purkuhakemus hylättiin
Auer sai rikoksista aikoinaan seitsemän ja puolen vuoden ja mies kymmenen vuoden vankeusrangaistuksen. He ovat jo suorittaneet vankeusrangaistuksensa, mutta he ovat tahtoneet laajaa julkisuutta saaneiden tuomioidensa purkamista niiden häpeällisyyden vuoksi. Auer on hakenut aiemminkin purkua seksuaalirikostuomioonsa, mutta KKO hylkäsi purkuhakemuksen vuonna 2016.
Auer nousi alun perin julkisuuteen syytettynä Ulvilassa vuonna 2006 tapahtuneesta murhasta, jonka uhrina oli Auerin mies ja lasten isä. Auer todettiin tapauksessa syyttömäksi kahdella käsittelykierroksella. Hänet tuomittiin käräjäoikeudessa elinkautiseen vuosina 2010 ja 2013, mutta hovioikeus totesi hänet syyttömäksi vuonna 2011 ja 2015.
Korkein oikeus ei antanut syyttäjille valituslupaa vuonna 2015, ja Auerista tuli virallisesti syytön.
Psykologit pitivät johdonmukaisina
Kaikki neljä lasta oli sijoitettu sijaisvanhempien luokse keväällä 2010. Lapsista vanhin muutti pois jo samana kesänä.
Muut kolme olivat aiempien käräjä- ja hovituomion mukaan alkaneet kesällä 2011 oma-aloitteisesti kertoa sijaisvanhemmille Auerin puolison murhasta ja Auerin tekemistä pahoinpitelyistä kesällä 2011. Tämän jälkeen he alkoivat kertoa seksuaalirikoksista, KKO:n päätöksessä kerrotaan.
Käräjä- ja hovioikeudessa kuultiin aikanaan todistajina lapsia haastatelleita ja lasten kertomusten luotettavuuden arviointiin perehtyneitä psykologeja sekä lapsia tutkineita erikoislääkäreitä.
– Lapsia haastatelleet psykologit ovat pitäneet käräjäoikeuden ja hovioikeuden tuomioista ilmenevällä tavalla (kolmikon) tuolloin antamia kertomuksia yksityiskohtaisina ja johdonmukaisina. Kertomukset olivat olleet omakohtaisia ja kertojan ikätasoa vastaavia, KKO:n päätöksessä todetaan.
Lapset: Kertomuksia harjoiteltiin
KKO toteaa, että tuolloin pidettiin epätodennäköisenä, että niin nuoret lapset olisivat kyenneet suunnittelemaan kertomuksensa. Lisäksi psykologien mielestä tarinan syntyminen vuorovaikutuksessa vaatisi pitkän ajan. Lisäksi lapsilla havaittiin arpia ja vammoja intiimialueilla ja muualla kehossa.
– Lääkärit olivat olleet kaikista löydöksistä yhtä mieltä, eikä niiden synnylle ollut esitetty muuta tai uskottavampaa selitystä kuin lasten kertomat tapahtumat. Löydökset tukivat vahvasti lasten kertomusten luotettavuutta.
Lapset kertoivat nyt purkuhakemuksen yhteydessä, että kertomukset syntyivät sijaisvanhempien painostavan ja johdattelevan kyselyn tuloksena.
– Lasten ahdistavina pitämistä tilanteista oli aina päässyt pois, jos he olivat vastanneet kysymyksiin myöntävästi ja jos he olivat keksineet tarinoihin yksityiskohtia. Kertomukset olivat siis syntyneet osin sijaisvanhempien ja osin lasten itsensä toimesta, ja kertomuksia oli harjoiteltu yhdessä ennen viranomaishaastatteluita, päätöksessä todetaan.
Sijaisvanhemmat ovat kiistäneet vaikuttaneensa lasten kertomuksiin ja kertoivat tapahtumista nyt pääpiirteittäin samalla tavalla kuin aikanaan.