Elämme parhaillaan kriittisiä aikoja turvallisuuden suhteen. Olemme hakeneet turvaa sotilasliitosta motolla: Ei enää koskaan yksin. Onneksemme eroamme monista Nato-maista siinä, että emme ole odottaneet jonkun muun hoitavan puolustuksemme. Kunnioittamani esimieheni, kenraali Gustav Hägglund piti aikanaan Nato-jäsenyyden suurimpana uhkana sitä, että ruvettaisiin istumaan aisalla katteettoman turvallisuustunteen vuoksi. Näin ei onneksi ole käynyt, kiitos itänaapurin avoimen uhan.
Sen sijaan Ukrainan sota on paljastanut, kuinka syvällä kuvitellussa maailmanrauhassa useimmat Euroopan valtiot ovat eläneet. Kun nyt nekin ovat heränneet ”kasakan nauruun” – eikä se tarkoita Ukrainan kasakkaperinnettä, vaan ikiaikaista Euroopan uhkaajaa, Venäjää, kaikissa historiallisissa muodoissaan.
Kaukana idän jättiläisestä olevat maat kylläkin omistavat paljonkin arsenaalia, mutta ei valmiudessa. Kun piti antaa panssarivaunuja Ukrainalle, ilmeni, että noin 600 Leopardia vaatisi vuoden kunnostuksen toimiakseen. Surullista, että Saksa niiden kotmaana oli yhtä lailla housut nilkoissa. Vain Venäjän rajamaat olivat jotenkin kartalla uhkista.
Nato perustettiin aikoinaan Euroopan suojaksi periaatteella ”pidetään USA Euroopassa, Venäjä ulkona ja Saksa matalana”. Nyt näyttää Trumpin ansiosta käyvän niin, ettei jenkeillä enää ole varaa huolehtia Euroopan turvallisuusesta kuten II maailmansodassa.
Uskon, että Trumpia älykkäämmät tajuavat, että tarvitaan kotimaassa kaikki voimat, jotta Kiina ei vuonna 2030 peri maailman johtoasemaa. Nyt näyttää toteutuvan Naton tavoitteista vain viimeisin.
Suomen kannalta on ratkaisevaa miten käy omilleen jäävän Euro-Naton. Miten saadaan tosipaikassa Atlantin rannikon euromaat tukemaan Venäjän uhkaamia rajamaita – Suomea etunenässä?
Kiveen hakattu totuus?
1700-luvun alussa syntynyt ruotsalainen kreivi ja sotamarsalkka Augustin Ehrensvärd perusti Suomenlinnan merilinnoituksen. Suurta viisautta osoittaa yhä nytkin kuninkaanportin kiveen hakattu kirjoitus: ”Eftervärld, stå här pä egen bottn och lita icke pä främmande hielp”. Ehrensvärd on haudattuna Suomenlinnaan, ja hänen sanansa, ”Jälkimaailma, seiso täällä omalla pohjallasi äläkä luota vieraan apuun”, ovat entistä todemmat nyt, kun joudumme pohtimaan mitä suurimman, oletetun, tukijamme itsekäs ja narsistinen bisnesmies keksii tehdä. Jos hän imartelun puutteessa voi hylätä kansanmurhaa kokevan maan, onko meidänkään diilimme kiveen hakattu?
USA:n kansa on valinnut miehen, joka kehtaa vaatia sodan uhrilta korvauksia ja kaveeraa syyllisen kanssa, muiden, köyhempien tukiessa korvauksetta. Voiko Suomi luottaa saavansa tältä bisnesmieheltä apua kovassa tilanteessa?
Vastauksen voi käydä lukemassa Suomenlinnassa ja edelleen toimia tuon teesin mukaan. Motto: Jumala ei laiskoja suojele.
Kalle Lanamäki
Vaasa