Hyvää toipumista suloiselle Vilmalle!
Noin ystävällisesti toivotti eläinlääkäri kattavien, selkeiden ja hyvin ymmärrettävällä suomella kirjoitettujen kotiutusohjeiden päätteeksi. Yhdellä lukemalla valkeni myös se, mitä kaikkea Vilma-nimisen seniorikissan terveystarkastuksen aikana oli tehty.
Toimenpiteiden kohde itse uinui vielä korissaan hämärän rajamailla, mutta kuten papereista huomasin, heräte oli annettu. Kissan isäntänä ja kotimatkan tarjoajana totesin mielihyvin myös sen, että mahdollisia matkapahoinvointioireita vähentämään kissalle oli annettu pahoinvoinninestolääke.
Eläinlääkäri siis palveli meitä, kissaani ja minua, suomeksi, ja niin teki muukin eläinlääkäriaseman henkilökunta. He eivät käyttäneet vierasperäisiä sanoja tai eläinlääketieteen asioiden latinankielisiä nimiä.
Olen kuullut kerrottavan, kuinka lääkäri on hoitokäynnin jälkeen lähettänyt potilaalle täyden liuskan mitalta tekstiä, josta tämä ei ole ymmärtänyt kuin ehkä rivin tai pari.
Eikä sen kylmäkiskoiselta tuntuneen paasaamisen lopussa kuulemma edes ollut hyvän jatkon toivotusta tai muutakaan ystävällistä sanaa.
Tiedän, tiedän. Älä yleistä, että joka lääkäri toimisi noin.
Professori Pertti Mustajoki muistuttaa (ET Terveys 1/2014), että lääkärit ja sairaanhoitajat koulutetaan hoitamaan potilaita ja auttamaan heitä. ”Mikseivät he halua puhua potilaille tavallisten ihmisten kielellä”, kysyy Mustajoki ja esittää oman arvionsa – tai tietonsa. ”Koska harva heistä osaa”.
Väite kuulostaa kovalta, mutta mikäpä minä olen epäilemään noin viidenkymmenen vuoden lääkärinuran tehneen miehen puhetta.
Kyllä minulla silti on luottamusta siihen, että terveydenhuoltoalan ihmiset ovat pääsääntöisesti aivan täyden tolkun väkeä. Ennen omien ammattialojensa koulutusta he ovat saaneet kelpo kotikasvatuksen ja käyneet läpi hyväksi todetun suomalaisen peruskoulun sekä saaneet sen päälle vielä lukio-oppia tai kuka mitäkin muuta opetusta.
Eivätkä tavalliset ihmiset – potilaat – voi olla sellaisia mörköjä, joilta pitäisi visusti piiloutua oman alan munkkilatinan suojiin. Eihän ainakaan vallankäytöstä voi olla kysymys, jos joku niin tekee? Tai vallan näyttämisestä?
Alkuun kertomassani tapauksessa on kyse asiakasmaksuihin toimintansa pohjaavasta yrityksestä. En jaksa uskoa hyvän palvelun ja ystävällisyyden olevan vain siitä kiinni, että yksityisillä toimijoilla ei ole varaa olla puhumatta ja käyttämättä suomea.
Mustajoki näkee, että lääketiede on kuitenkin muuttunut suomenkielisempään suuntaan.
Hän kehuu, kuinka lääketieteen kielenpuhdistuksen on aloittanut internet, joka on myös kansanomaistanut tiedonjakoa. Aiemmin potilaat näet saivat tietoa melkein yksinomaan lääkäreiden tulkitsemana.
Itse mietin, että internetin ihmemaailmaan perehtyvän – kuten ensiaskeleitaan siellä ottavan ikäihmisen – kannattaa muistaa, että kaikki verkossa kerrottu ei ole täyttä totta eivätkä kaikki tiedon ja ”tiedon” jakajat ole puolueettomia.
Mustajoen tekstin lopussa on hyvä ja erittäin järkeenkäypä ohje: ”Lakkaa kunnioittamasta liikaa lääkäriäsi. Kysy, ja kysy toisenkin kerran, jos et ymmärrä hänen sanojaan”.
REIJO HEIKKILÄ
reijo.heikkila@i-mediat.fi