Oli hienoa muuttaa nuorena ensimmäiseen yhteiseen kotiin. Se oli kahden kerroksen rivitalokaksio, joka tuntui yllättävän isolta. Yhdessä kerroksessa oli 27 neliötä. Alakerrasta suurimman osan vei olohuone, josta avautui ovi nurmikolle. Se oli luksusta kerrostalosolun jälkeen.
Asunnossa ei ollut tavanomaista keittiötä, vaan keittonurkkauksen ja huoneen välimuoto. Saimme mahtumaan sinne pienen pöydän.
Yläkerta oli yhtenäistä suurta tilaa ja kumisi tyhjyyttä. Siirsimme komerorivistön jakamaan tilaa, ja niin olimme taikoneet kotiimme makuuhuoneen ja työhuoneen. Sänkyä emme omistaneet, oli vain kaksi patjaa lattialla. Sopivia ikkunaverhoja ei ollut, joten ompelin verhot lakanakankaasta.
Viihdyimme, ja perhekin kasvoi. Ensin yhdellä kissalla ja sitten toisella ja kolmannella.
Pihapiiri osoittautui varsinaiseksi kissaparatiisiksi, vaikka se sijaitsi kivenheiton päässä vilkkaasti liikennöidystä tiestä. Emme olleet alueen ainoita kissaihmisiä, vaan meitä oli monta.
Kissat kulkivat ulos ja sisään olohuoneesta, etuovesta ja ikkunasta. Naapurit eivät valittaneet niistä, vaan rapsuttelivat. Tyttökissa oli lumoojatar, joka antoi vieraan ottaa itsensä syliin ja kipitti kenen tahansa ystävällisen sielun perässä hyvän matkaa.
Siihen iski silmänsä myös kookas, ruma, raidallinen kolli. Keväällä se haki tylleröistä treffeille mouruten ulko- ovemme edessä. Muutaman kuukauden päästä perheemme kasvoi kahdella kissanpennulla.
Parin vuoden jälkeen muutimme pois, mutta koti Palosaarella Voasin opiskelijarivitaloissa jäi elämään muistoihin. Nyt se ja kymmenet muut kaltaisensa todennäköisesti puretaan. Asialla ovat Voas ja kaavoittaja eli Vaasan kaupunki.
Tilalle rakennetaan tornitaloja. Senhän ymmärtää, sillä kerrostaloihin mahtuu opiskelijoita paljon enemmän kuin rivitaloihin. Se on perusteltua myös siksi, että valtaosa Vaasan yliopisto- ja korkeakouluopiskelijoista haluaa asua Palosaarella ja keskustassa. Niissä opinahjotkin sijaitsevat.
Muuttuuko opiskelijoiden elämä parempaan suuntaan kerrostaloissa? Omasta kokemuksestani tiedän, ettei ollut yhtään hassumpaa asua Voasin opiskelijarivitalossa. Nykykriteerien perusteella asunto ei ollut kovin tasokas, mutta sitäkin sympaattisempi.
Talojen purkamista puoltavat järkisyyt. Kaavoitusjohtaja Päivi Korkealaakso sanoo, että kun Palosaarentietä nostetaan alueen uusissa tiejärjestelyissä, jäävät rivitalot entistä enemmän monttuun. Tiedä sitten, mitä ja ketä se haittaisi, mutta tornitalot erottuvat takuulla montustakin.
Luultavasti ne sopivat myös ulkonäöltään ja hengeltään paremmin vilkasliikenteisen tien ja ramppien kupeeseen. Ilmentäväthän sekä isot tiet että korkeat kerrostalot ihmispaljoutta, kaupunkia ja urbaania elämänmenoa.
Rivitalot kuuluvat olevan huonokuntoisia. Tuskin niiden remontointi tulisi silti kalliimmaksi kuin kerrostalon rakentaminen.
On sääli, jos talot puretaan. Ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, ja alueella on hyvä tunnelma. Ne eivät ole kauniita, mutta kömpelön viehättäviä.
Luulisi ainakin opiskelijoille olevan jotain arvoa sillä, että rivitalossa saa asua väljemmin kuin kerrostalossa. Sitä paitsi, kun talot hävitetään, katoaa Vaasasta kymmeniä rivitaloasuntoja, joita ei muutenkaan ole tarpeeksi.
TERHI EKOLA