Olen noin vuosi sitten kertonut Vaasan kodittomien kissojen ystävien ahdingosta. Asiahan eteni seuraavasti: Kissayhdistyksen aikaisemmat yritykset hankkia toimitilat irtisanotun tilalle olivat kariutuneet ympäristön vastustukseen. Erilaisia muodollisuuksia ei muka ollut huomioitu.
Nyt kyseessä olevassa tapauksessa vireillä oleva kauppa kohdistui kaikin puolin otolliseen kiinteistöön, joten kotiläksyt tehtiin perusteellisesti.
Kaupungin kaavoitusosasto katsoikin, että voidaan tehdä kaavapoikkeus sen puolesta, että kyseessä ei ole perinteinen omakotiasuminen, onhan kyseessä yhdistyksen eläinsuojelutoiminta. Kaupungin myönteinen suhtautuminen johtunee siitäkin, että täysin korvauksetta ja ilman kaupungin tukea toimiva yhdistys säästää melkoisia määriä verorahaa.
Vastustajien kanta näyttää pääosin kohdistuvan nk. nimby-ajatteluun, eli OK mutta ei minun takapihalleni.
Entäpä jos taloon muuttaa kissarakas perhe? Miten se torjutaan?
Kirjoittajaa hämmästyttää suuresti, että Vaasan hallinto-oikeus on ”ostanut” valittajien mielikuvitukselliset perustelut.
Yleensä sanotaan kyynisesti, että oikeus ja totuus eivät toteudu prosessissa, vaan uskottavin tarina. Nyt toistaiseksi kolme naisjuristia paikalla käymättä osti uskomattoman.
Kissahoitolan tuloa naapurustoon torjutaan mm. seuraavin perusteluin: 1) Oletetaan, että toiminta aiheuttaa haitallista pysäköintiä. 2) Oletetaan, että syntyy meluhaittaa musiikista (?). 3) Oletetaan, että syntyy naapurustoa haittaavaa ja asuntojen arvoa laskevaa hajuhaittaa koko kadun alueelle. 4) Oletetaan, että alueen vallitseva tuulen suunta kävisi kohti naapureita. 5) Oletetaan, että kissat kutsuisivat alueelle rottia!
Jos lakataan olettamasta, ovat faktat seuraavia: 1) Pysäköiviä vieraita ei kahtena viikottaisena vierailuiltana käy enempää kuin minkä tahansa perheen luona, eli 3–5 koko illan kuluessa. Isot myyjäistapahtumat pidetään Järjestöätalolla kuten ennenkin. 2) Kissatalolla ei ole mitään soittovälineitä siitäkään syystä, etteivä kissat siedä melua. Mistä väite lie keksitty? 3) Kaavamuutoksessa kaupunki on varmistanut hajunhallinnan tiukoin määräyksin. Jo eläinsuojelullisistakin syistä talo oli remontoitava kauttaaltaan vesipesun kestäväksi kuten saniteettitilat. Kissojen ulkoiluaitaukseen ei käytetä ruokintaa ja ulostamiseen siisti kissa käyttää vain sisätilojen hiekkavateja, joita jokaisella on omansa. Kuten ennenkin, kissan pissahiekka kerätään suljettuihin muovipusseihin. Mikäli tämäkään ei riitä , jätesäiliöt ollaan valmiit sulkemaan tiiviiseen tilaan, jossa aktiivihiilisuodattimet. Entisen ränsistyneen kissatalon naapurit eivät kertaakaan ole kysyttäessä valittaneet hajuhaitasta. 4) Konsulttifirma on saatu todistamaan vallitsevaksi tuulen suunnaksi eteläisen, vaikka todellisuudessa se kuitenkin on päinvastainen. 5) Koko olettamuskokonaisuuden kruunaa oletus rottaongelman synnystä. Mistähän saadaan kerätyksi lauma itsetuhoisia rottia naapurien hyväksi?
Lopuksi on ihmeteltävä miten kaikkien oletusten jälkeen, ilman faktoja, on voitu kumota kaupungin tarkkaan harkittu päätös yhdistyksen joutuessa sijaiskärsijäksi?
Esitän, että kaavoitustoimi puolustaa päätöstään korkeammassa asteessa. Ei liene mahdollista, että perusteellisen työn jälkeen luvan antanut viranomainen vedetää kölin alta ilman seurauksia?
”Lex Haavisto” sallii vastuuttomien ympäristövalitusten teon ilman vahingonkorvausvelvollisuutta. Onko kohtuullista, että kissayhdistys tehtyään yläkanttiin kaupungin vaatimat kiinteistömuutokset ja maksettuaan oikeusprosessin odotusajan vuokrat turhaan, joutuu taas mieron tielle?
Lahjana yhteisöllemme tehty ja tehtävä työ edellyttää autottomien talkoolaisten vuoksi kohtuuetäisyyden.
Ehdotukset toiminnan siirtämisestä teollisuusalueille jonnekin korpeen tekisivät talkootyön mahdottomaksi. Tästä seuraavan maksurasitteen kaupunki haluaa hyväksemme välttää.
Kalle Lanamäki
Vaasa