Miljoonat ukrainalaislapset tarvitsevat tukea, jotta he voivat jatkaa koulunkäyntiään. Stressaavaan kouluarkeen kuuluu jatkuvia ilmahälytyksiä ja oppitunteja maan uumenissa.
Vain kolmasosalla on mahdollisuus päivittäiseen lähiopetukseen. Lähes 40 prosenttia ukrainalaiskoululaisista joutuu turvautumaan verkko-opetukseen. Kolmasosa heistä asuu jo pakolaisina ulkomailla.
Noin 1,5 miljoonan lapsen etäopetus kuitenkin häiriintyy sähkökatkojen ja internetyhteyksien pätkimisen takia.
– Etenkin rintaman tuntumassa koulua pyritään käymään nettiyhteyden varassa, Kirkon Ulkomaanavun (KUA) toiminnanjohtaja Tomi Järvinen kertoo Ilkka-Pohjalaisen erikoishaastattelussa.
Toimitus tapasi Seinäjoella asuvan Järvisen pian hänen mieleen painuneen Ukrainan matkansa jälkeen.
Pinta-alaltaan jättimäisessä valtiossa on valtavat määrät sisäisiä pakolaisia, jotka eivät kuitenkaan asu pakolaisleireillä. He ovat integroituneet oman maansa sisällä. Auttajia ovat sukulaiset, perheet ja ystävät.
– Edistyneimmissä kouluissa osa lapsista käy etäkoulua ulkomailta. Jos on päästy lähtemään ulkomaille, lapset haluavat käydä vielä ukrainalaista koulua online-välineillä.
Ukrainassa on edelleen yli 5,5 miljoonaa maan sisäistä pakolaista ja lähes 8 miljoonaa ihmistä asuu pakolaisina ulkomailla. Lähes puolet kouluikäisistä ukrainalaisista pakolaislapsista jää vaille virallista koulutusta.
Arviolta 30–50 prosenttia lähes kuudesta miljoonasta ukrainalaisesta pakolaisesta Euroopassa on lapsia, mutta vain noin puolet oli ilmoittautunut vastaanottajamaiden kouluihin lukuvuonna 2022–2023, YK:n pakolaisjärjestö varoittaa.
KUA:n tärkeimpiin tavoitteisiin kuuluu, että mahdollisimman moni lapsi ja nuori pääsee kouluun ja saa laadukasta opetusta.
– Koulutus on työmme ydintä. Pääideamme on tukea oppilaita.
Ukrainassa KUA on kunnostanut kouluja, varustellut koulujen pommisuojia ja toimittanut kouluihin ja koululaisille tarvikkeita, jotta opetus voi jatkua luokassa, pommisuojassa tai etäopetuksessa.
Koulujen kellareihin tehtyjä väestönsuojia on varustettu ilmastointilaitteilla, valaistuksella, vesipisteillä ja palosammuttimilla. Suojiin on tehty niin biokäymälöitä kuin vessojakin, koska suojautuminen venyy usein tuntikausien mittaiseksi.
Uusi sotatalvi ovella
Sotaa on käyty pian kaksi vuotta. Tosiasiassa konflikti alkoi jo keväällä 2014 Venäjän miehitettyä Krimin.
– Toivon, että suomalaiset jaksavat olla yhä Ukrainan tukena tavalla tai toisella. Tahtoo olla niin, että kriisi painuu unholaan, ellei se ole julkisuudessa, Järvinen vetoaa.
YK:n mukaan lähes 20 miljoonaa ukrainalaista tarvitsee humanitaarista apua. Sodassa on kuollut satoja lapsia. Loukkaantuneita lapsia on virallisten tilastojen mukaan toista tuhatta.
Viime talvi osoitti, miten Venäjän energiainfraan tekemät massiiviset ohjusiskut ja pommitukset vaikuttivat tavallisten ukrainalaisten elämään myös kaukana eturintamasta.
Edessä siintää uusi sotatalvi, johon Ihmiset ovat osanneet varautua.
– Edellistalveen verrattuna tilanne on hyvä, sillä maahan on tuotu todella massiivia määriä generaattoreita. Ukrainalaiset ovat tietoisia tulevasta ja odottavat sähkökatkoja.
Kaiken infran turvaaminen ei ole millään resursseilla mahdollista.
– Me ajattelemme talvea koululaisten kannalta. Että kouluissa on generaattorit, ikkunat ehjiä ja lämmitys kunnossa, Järvinen summaa.
Kun lapsilla on pään yllä katto, ruokaa, vettä ja lämmintä, vapauttaa se aikuisia käymään töissä ja varautumaan tulevaan.
Viime keväänä pohjalaiset opinahjot, kuten Sedu ja Seamk valmistivat pajoillaan kymmeniä hätäapukamiinoita ukrainalaisille toimitettavaksi.
Kiovasta Harkovan tunneleihin
Tiukkaan puolustetussa pääkaupungissa pommituksen jälkiä näkee harvakseltaan. Kiovaan saapumistaan Järvinen kuvailee silti ”aavemaiseksi olotilaksi”. Pitkistä seesteisistä hetkistä ei kannata haaveilla. Vaikka sota ei pääkaupungissa konkretisoituisikaan Venäjän iskuina, varuillaan on oltava.
– Sireenit soivat yötä päivää. Silti ihmiset ovat toimeliaita ja yrittävät selviytyä arjesta mahdollisimman normaalisti.
Valtaosa maan toiseksi suurimman kaupungin, Harkovan koulurakennuksista on tuhottu. Järvinen vieraili Harkovan metrotunneleihin rakennetussa koulussa, jota KUA tukee.
Pahimmillaan miljoonakaupungin metroverkoston syövereissä oli kymmeniätuhansia ihmisiä suojassa venäläisten iskuilta, kun lapset yrittivät käydä samaan aikaan koulua.
Edelleen osa väestöstä suojautuu metroihin. Lapset käyvät koulua vuoroissa, koska luokkahuoneita ei riitä kaikille. Aamupäivällä osa viettää luokassa kolme tuntia ja iltapäivästä tulevat uudet ryhmät.
– Olemme toimittaneet maan alle tehtyihin kouluihin lämmintä ruokaa lapsille.
Tšernihivin laitamien koulut puolestaan ovat hyvin vaatimattomia.
– Joillekin alueille olemme kuljettaneet konttikouluja. Usein koulurakennuksiin ei ole turvallista palata, sillä niissä saattaa olla rakennevaurioita iskujen jäljiltä.
Koulutyötä tukee joukko vapaaehtoisia aikuisia.
– Vanhemmat auttavat oppimisessa ja rauhoittelevat. Totta kai lapset pelkäävät ilmahälytyksen tullessa, vaikka he ovat jo valmiina tunneleissa.
Myös päiväkotien opettajia on luokkahuoneissa avustamassa, sillä päivähoitojärjestelmä ei sodan jaloissa toimi.
– Tuemme ukrainalaisopettajien pedagogisia kykyjä ja valmiuksia käyttää uutta materiaalia. Joillekin opettajille olemme pystyneet jakamaan tablettitietokoneita.
Psykososiaalinen tuki
KUA:n työ keskittyy vahvasti psykososiaaliseen tukeen. Opettajia on koulutettu mielenterveydestä ja psykososiaalisesta tuesta. Lapsille on järjestetty kerhoja ja muita aktiviteetteja, joissa heillä on mahdollisuus leikkiä, pelata ja käydä läpi traumojaan.
– Käytämme paljon ukrainalaista osaamista ja heidän valmiita verkostojaan.
KUA on palkannut psykologeja, jotka kiertävät kouluja säännöllisesti.
– Psykologit auttavat leikin ja taiteen avulla lapsia käsittelemään tilannetta. Samalla he tukevat opettajia. On tärkeää myös oppia tunnistamaan tilanteita, koska osa lapsista tarvitsee vielä erityistukea.
Ukrainalaislapsilla on monenlaisia sotatraumoja. Isät saattavat olla rintamalle, perheenjäseniä haavoittunut tai kuollut sodassa. Lisäksi moni on joutunut lähtemään pakolaiseksi maan sisällä.
– Lapsilla on paljon sotaan liittyviä kokemuksia. Olemme käsitelleet myös niitä aiheita oppitunneillamme. Meillä on silloin käytössämme kortit, jotka auttavat keskustelemaan tunteistamme, psykososiaalisen tuen tunteja pitävä psykologi Nadiia Zubareva taustoitti Kirkon Ulkomaanavulle Slobozhanskessa.
Luokanopettajalle Zubareva kertoi hiljattain, että kaikki lapsia häiritsevät pahat muistot liittyvät tällä hetkellä sotaan: pommisuojissa vietettyihin päiviin ja öihin ja ohjusiskuihin.
Psykologi on aiemmin käsitellyt lasten kanssa esimerkiksi ihmissuhteita sekä henkistä ja fyysistä hyvinvointia.
– Olen huomannut jo neljän kerran perusteella, että lapsista on tulossa avoimempia. He kommunikoivat enemmän ja ovat aktiivisempia. Useat vanhemmat ovat kertoneet minulle, että lapset ovat opettaneet tunnilla oppimiaan asioita myös vanhemmilleen kotona, Zubareva kertoi KUA:n haastattelussa.
Järvisen vierailu väistötiloihin konkretisoi, miten tärkeää on, että lapsilla on turvallinen paikka.
– Kyllä se pisti silmään, että lapset kokivat myös iloa.
Opettajien sitoutuminen työhönsä teki vaikutuksen. Arjen pyörittämiseen on löydetty kekseliäitä tapoja. Opettaja on läsnä ja arki jatkuu muodossa tai toisessa.
– Opettajat näkevät työnsä lasten elämän turvaamisena kaikin käytettävissä olevin keinoin. Monen opettajan intohimo on käsittämättömän puhuttelevaa, kun he puhuvat työstään.
Järvisen muistiin painautui erityisesti visiitti Harkovan ulkoreunoilla sijaitsevaan koulun raunioilla, jossa leikki muutamia lapsia.
– On järkyttävän koskettavaa, että viattomien lasten arki, koulut ja leikkipuistot ovat tuhottuja.
Lopulta lasten kokeman stressin, pelon ja ahdistuksen määrää voi vain arvailla, vaikka miten yrittää kuvitella itsensä lapsen asemaan.
– Miten lapsi käsittelee sekä ymmärtää sen, että joudut poistumaan useasti päivässä väestönsuojaan? Kaikki se data, mitä meillä nyt on, osoittaa, että mahdollisimman turvallinen ja ennustettava kouluarki on se, mitä täytyy ylläpitää.
Käynti muistomerkillä herkistää
Järvinen aloitti työnsä Ruandan kansanmurhan jälkeisissä pakolaisleireissä. Afrikassa vierähti kaikkiaan 12 vuotta lähetys- ja kehitysyhteistyössä.
Neljännesvuosisadan kansainvälisissä tehtävissä työskennellyt Järvinen pitää Ukrainan matkaa yhtenä mieleenpainuvimmistaan. Hän on nähnyt eläissään paljon väkivaltaisuuksien jälkeistä toivoa.
– Ihmisten elämänhalu ja kyky löytää ratkaisua koskettavat aina.
Ukrainalaisten eivät ole menettäneet toivoaan.
– Ukrainalaiset ovat todella älykästä, kekseliästä ja toimeliasta väkeä. Ihmiset yrittävät elää arkeaan ja tehdä pitkäjänteisesti työtä jatkuvan pelon keskellä.
Silti taustalla väijyy henkinen käsijarru, joka laittaa pohtimaan, miten pitkäksi sota venyy. Ihmisillä täytyy olla toiveikkuutta ja tarttumapintoja tulevaan.
– Minun viestini meidän työntekijöillemme on, että on tärkeää turvata ja pitää yllä ajankohtaisia koulutusasioita, mutta täytyy ajatella 10 vuoden päähän jatkuu sota tai ei.
Vaikka Järvinen on ollut kansainvälisissä työtehtävissä 25 vuotta, maailmanpolitiikan hulluus saa Järvisen yhä mietteliääksi.
– Miten edelleen löytyy täysin järjetöntä vallanhimoa. Todella järkyttävää, että viattomia ihmisiä tapetaan Putinin luomilla mielikuvituksilla uhkakuvilla.
Diktaattorin absoluuttisen vallan turmeltuneisuutta ei voi yksinkertaisesti hyväksyä. Eikä väkivaltaan, viattomien ihmisten tappamiseen saa tottua.
Järvinen vieraili Harkovassa sodassa kuolleiden lasten muistomerkillä. Patsaan teksti oli lyhyesti: ”Niiden pienten enkelin muistolle, jotka eivät saaneet koskaan kasvaa aikuisiksi.”
– Muistomerkin ympärillä on leluja ja…
Tuoreen näyn muistelu hiljentää. Ääni särkyy.
Pian Järvinen jatkaa:
– Mikä se mekanismi ihmisessä on, että toisesta ihmisestä tulee vain tykinruokaa tai vihollinen?
Afrikassa työskennellessään Järvinen ajatteli, että kaikki saavat samassa kollektiivisen köyhyyden tilassa olemisesta turvaa.
– Ukrainalaislapset ovat samassa tilanteessa ja he löytävät arjen keskellä toisistaan turvaa ja koittavat leikkiä.
Lapset eivät osaa välttämättä kommunikoida, miltä heistä tuntuu.
– Puhutaan paljon infrastruktuurista ja koulunkäyntivälineistä. Isoin kysymys on, mitä lasten päissä tapahtuu. Jos ja kun jotain rikkoutuu, mikä sen hintalappu on? Jää nähtäväksi, millaisia vaikutukset tulevaisuudessa ovat.
Fakta: Poimintoja KUA:n työstä Ukrainassa
Kirkon Ulkomaanapu (KUA) toteuttaa avustusprojekteja Ukrainassa itsenäisesti ja yhteistyökumppaneidensa kanssa.
Lähes 20 000 koululaista on saanut apua koulujen ja väestönsuojien kunnostuksesta.
Tuhannet oppilaat ovat hyötyneet kesäleireistä, turvallisuuskoulutuksista ja muista aktiviteeteista.
16 koulua on kunnostettu ja 37 koulun väestönsuojaa varustettu.
Tuhansia oppimateriaaleja jaettu oppilaille. Lisäksi on avattu ja varustettu muutamia digitaalisdia oppimiskeskuksia.
Yli 400 opettajaa on koulutettu.
KUA:n palkkalistoilla työskentelee Ukrainassa lähes 50 ihmistä, joista suurin osa on ukrainalaisia. Yhteensä KUA:lla on kolme toimistoa Kiovassa, Harkovassa ja Tšernihivissä.
Lähde: FCA, Finn Church Aid Ukraine