Olen saanut olla kirkolliskokousedustajana vuodesta 2012 lähtien kolmen vaalikauden ajan.
Ensimmäisen vaalikauden aikana (1.5.2012–30.4.2016) seurakuntien rakenneuudistus oli keskeisesti esillä. Kauan vireillä ollut kokonaisuudistus oli jo lähellä onnistua, mutta uudistus kaatui lopulta, kun se ei saanut vaadittua kolmen neljäsosan enemmistöä.
Seurakuntauudistuksen kaatuminen oli suuri pettymys. Kirkolliskokouksen syvällisen ja laajan ehdotuksen oli laatinut Terhi Kaira, joka tuolloin toimi kirkkohallituksessa seurakuntien rakennemuutoshankkeen projektipäällikkönä.
Toisen vaalikauden (1.5.2016–30.4.2020) puhutteleva asia oli virsikirjauudistus. Pohjana oli virsikirjatoimikunnan ehdotus. Moni kollega saattaa muistaa minut Satumaa-tangon nostamisesta kirkolliskokouksessa ehdokkaaksi. Minulla oli kolme päivää aikaa hankkia Satumaalle kannattajia ja paljon niitä sainkin; arviolta kolmisenkymmentä.
Monet odottivat, että teen täysistunnossa ehdotuksen Satumaan hyväksymisestä virsikirjaan. En kuitenkaan näin toiminut. En halunnut, että Satumaa-tango muistettaisiin siitä, että kirkolliskokous oli sen hylännyt.
Jotain myönteistä oli kuitenkin tapahtunut. Satumaa-tango laulettiin kirkolliskokouksen päätösjuhlassa. Virsitoimikunnan puheenjohtaja toivoi puheessaan, että Satumaa-tangoa laulettaisiin myös kirkossa. Näinhän on tapahtunutkin. Uskon, että Satumaa tulee vielä virsikirjaan, kun sitä taas jossain vaiheessa uudistetaan.
Vaalikauden suuri hallinnollinen hanke koski kirkkolain kokonaisuudistusta. Lakivaliokunnan mietintö hyväksyttiin täysistunnossa ja se sai taakseen määräenemmistön.
Eduskunnassa tapahtui kuitenkin kummia. Perustuslakivalokunta katsoi, ettei lain hyväksyminen oikein hyvin sopinut eduskunnan hyväksyttäväksi. Suomen perustuslain mukaan eduskunta joko hyväksyy tai hylkää kirkolliskokouksen esityksen.
Hallintovaliokunta, jonka tehtävänä oli mietinnön tekeminen, palautti asian kirkolliskokoukselle. Palauttamisen liitteenä oli joitakin tietosuojaan liittyvä asioita mutta tärkeimpänä tietysti perustuslakivaliokunnan lausunto.
Palauttaminen kulminoitui tunnustuspykälään. Tunnustuspykälä määrittelee, että maamme evankelis-luterilaisessa kirkossa tunnustetaan kristinuskoa.
Vaalikauden merkittävä päätös hiippakuntien kannalta oli se, että hiippakuntarajat muutettiin vastaamaan maakuntarajoja. Tämä on selkeyttänyt yhteistyötä viranomaisten ja toimijoiden kesken.
Kuluvan vaalikauden (1.5.2020-30.4.2024) historiallinen uudistus koskee juuri kirkkolain kokonaisuudistusta. Kirkolliskokouksessa oli lain säätämisen osalta jännittynyt ilmapiiri.
Osa edustajista olisi halunnut taipua eduskunnan perustuslakivaliokunnan lausuntoon ja poistaa ehdotuksesta tunnustuspykälä. Lakivaliokunta piti kuitenkin pintansa. Mietintö hyväksyttiin lakivaliokunnassa tiukan äänestyksen jälkeen 9–7. Kirkolliskokous hyväksyi äänestyksessä niukasti lakiehdotuksen, mutta hyväksyi sen toisessa käsittelyssä 21.11.2021 yksimielisesti.
Jännityksellä odotettiin eduskunnan päätöstä. Perustuslakivaliokunta katsoi nyt, ettei ole perustuslaillisia esteitä lain hyväksymiselle.
Eduskunta hyväksyi kirkkolain kokonaisuudistuksen 2.3.2023 lähes yksimielisesti. Vuosikymmeniä vireillä ollut uudistus saatiin myönteiseen päätökseen.
Ilmari Ylä-Autio
kirkolliskokousedustaja,
lakivaliokunnan jäsen 30.4.2024 saakka
Seinäjoki