Venny Kontturi manasi usein kirjailijan asemaa Pohjanmaalla. Se ei kuulemma ollut kummoinen.
Venny Kontturi oli vaasalainen, vai pitäisikö täsmentää präntööläinen, kirjailija, joka julkaisi useita työläisromaaneja 1970- ja 1980-luvuilla.
Tuotantoon kuuluivat myös pakinat ainakin silloisessa Vaasa-lehdessä ja Kansan Äänessä. Hän oli valtakunnallisestikin näkyvä hahmo, joka kertoi kirjailijuudestaan jopa televisiossa, mikä oli noihin aikoihin suurempi maineen mittari kuin nykyään.
Kontturi sai myös kutsun presidentin vaimon Sylvi Kekkosen järjestämään kirjailijatapaamiseen. Kyseessä ei ollut mikään rutiininomainen valtiollinen pönötystilaisuus. Sylvi Kekkonen oli itsekin kirjailija, joka muun muassa käänsi ensimmäisten joukossa William Blakea suomeksi. Hän oli siis aidosti kiinnostunut kutsuvieraistaan.
Kirjailijatapaamisesta kerrotaan Anna-Liisa Haavikon Kaari Utrio -elämäkerrassa Kaari (Siltala 2021). Teoksen mukaan koko kirjailijaseurueen puheliain jäsen oli nimenomaan Kontturi, joka paasasi suureen ääneen lempiaiheestaan eli, rummun päristystä, kirjailijan asemasta Pohjanmaalla.
Ajat ovat muuttuneet, sillä itse en ole kokenut nuivaa suhtautumista kotikonnuilla, enkä ole kuullut kollegoiltakaan suurempia valituksia.
Sen sijaan muualla Suomessa käsitys pohjalaisuudesta on edelleen joskus stereotyyppinen. Häjyt, Lapuan liikkeet ja jussipaidat on iskostettu takavuosina mieliin tiukasti.
Olisi toki kohtuutonta vaatia, että kukaan muualla asuva ymmärtäisi pohjalaisuuden eri vivahteita, tai varsinkaan sitä, että on olemassa neljä eri Pohjanmaata, jotka ovat hyvinkin erilaisia. Ja kaiketi stereotyyppiset käsitykset ovat nykyään lähinnä leikillisiä.
Tämän vuoden Turun kirjamessuilla pohjalaisuuden kirjoa oli esillä kiitettävästi.
Suoraan Vaasaan liittyivät ainakin vaimoni Tiina Hautalan puheenvuoro uuden Aaveiden Vaasa -teoksen (Haamu 2023) tiimoilta sekä Simon Ventuksen esiintyminen, jossa hän kertoi Christina Gustavsonin kanssa kirjoittamastaan Den som offrar sig -dekkarista (Förlaget 2023).
Itse huomasin kuitenkin kerran jääväni joko todellisen tai kuvitellun pohjalaisstereotypian vangiksi.
Ostin messuilla kirjoitusprojektiin liittyen Jukka-Pekka Pietiäisen tietokirjan Vihtori Kosola – mies ja myytti (Minerva 2023).
Tiskillä kysyttiin tarvitsenko pussia. Vastasin kieltävästi. Välittömästi aloin kuitenkin miettiä, miltä näyttää pohjalaiskirjailija, joka kävelee messuhallissa suuri Vihtori Kosola -kirja kainalossa.
”Laitetaan sittenkin pussiin”, sanoin.