Ero on merkittävä, kun vertaa Suomen vuosien 1995 ja 2025 jääkiekon miesten MM-joukkueiden pelaajien maantieteellistä taustaa.
Vuoden 1995 maailmanmestarit tulivat lähinnä Helsinki–Tampere–Turku-kolmion sisältä, ja vain kourallinen pelaajia oli muualta. Tänä vuonna Tukholmassa pelaavien Leijonien paikkakuntien kirjo on huomattavasti laajempi.
Kehitys on erikoinen. Luulisi, että kuolevien maakuntien Suomessa jääkiekkoilijat tulisivat entistä enemmän etelän kasvukeskuksista.
Kahden eri MM-joukkueen vertailu on otantana pieni mutta kertoo jotakin. Pelaajapolut ovat muuttuneet merkittävästi 30 vuodessa.
Ennen jääkiekkoilija aloitti lajin yhdellä paikkakunnalla ja eteni hiljalleen edustusjoukkueeseen, nyt paikkakuntia voi kertyä jo juniorivuosina useita. Lisäksi Pohjois-Amerikan juniorisarjojen houkutus on aiempaa suurempi.
Poikien perässä
Leijonien hyökkääjä Lenni Hämeenahon tarinassa kiteytyvät monet nykyajan trendit: muuttotappiomaakunta, perheen halu panostaa lasten harrastukseen ja pelaajan kunnianhimo tavoitella ammattilaisuutta.
Hämeenaho kertoi STT:lle jo vuonna 2022 matkastaan Kajaanista Ylivieskan kautta Poriin ja palasi kysyttäessä aiheeseen Tukholmassa pelattavissa hänen uransa ensimmäisissä miesten MM-kilpailuissa.
Kajaanin Hokista hänet ajoi pois se, ettei usean eri ikäluokankaan pelaajien yhdistely riittänyt enää kunnon joukkueen kokoamiseen. Ylivieskan Jääkarhut oli vuoden välipysähdys, kunnes muuttokuorma piti pakata jälleen.
– Asuimme Ylivieskassa koko perhe. Sitten Porista olivat yhteydessä, ja pääsin Ässien testiin, Hämeenaho avasi STT:lle 14–15-vuotiaana kokemaansa ruljanssia.
– Koko perhe lähti mukana, ja myös isoveli tuli Poriin pelaamaan.
Hämeenahon tapauksessa urasiirrot ovat vaatineet koko perheeltä asioiden loksahtamista kohdalleen.
– Oli se tietysti uhraus koko perheelle, mutta en usko, että se oli ongelma. He saivat työkuviot ja muut soviteltua hyvin. Kaikki ovat kotiutuneet Poriin hyvin, 20-vuotiaaksi varttunut hyökkääjä painottaa.
– Nyt olen asunut jo omillani.
Isien perässä
Vuoden 1995 kultaleijonista yksi nousee esiin mutkikkaalla junioripolullaan. Hän on Sami Kapanen, joka aloitti jääkiekon Vantaalla ja siirtyi isänsä Hannu Kapasen peliuran perässä Joensuuhun ja "Hanneksen" valmennustöiden takia Kuopioon.
– Rippikoulun jälkeen muutimme Kuopioon. Se oli vaikea tilanne. Oli tutut joukkuekaverit, luokkakaverit, koulu ja ystäväpiiri. Olet ruvennut seurustelemaan ensimmäistä kertaa, MTV:n jääkiekkoasiantuntijana MM-Tukholmassa työskentelevä Sami Kapanen kertoi STT:lle.
– Ja olet siirtymässä joukkueeseen, joka on ollut päävastustaja, hän kuvaili KalPan ja JoKP:n viha-rakkaussuhdetta.
Sami ja pikkuveli Kimmo Kapanen saivat paluuoption.
– Vanhemmat sanoivat, että jos joulun tienoilla tuntuu vielä huonolta, siirrytään ensimmäisen kauden jälkeen takaisin Joensuuhun. Jo loka-marraskuussa veljen kanssa oli molemmilla ajatus, että ei enää takaisin Joensuuhun.
Päätös jäädä oli erinomainen. Sami Kapanen kypsyi jo alle 20-vuotiaana liigapelaajaksi ja jatkoi KalPasta HIFK:n kautta pitkälle NHL-uralle. Kimmo Kapanen pelasi pitkän pääsarjauran Ruotsissa ja Suomessa.
Vieraat maat tutuiksi
Hämeenahon ketjukaveri Juuso Pärssinen antaa haastattelua pelin jälkeen sujuvasti ruotsiksi. Kielitaitoa kertyi jo lapsena, kun Pärssisen isä Timo Pärssinen kiekkoili Timråssa. Juuso aloitteli kiekkoilijan uraansa samassa kaupungissa.
Myös Leijonien räväkän nuorisoketjun kolmannen lenkin Patrik Puistolan isä Pasi Puistola pelasi Ruotsissa, joten poika pääsi opettelemaan jääkiekkoa ja kartuttamaan kielitaitoa kansainvälisissä ympyröissä jo varhain.
Isän pelihommien perässä muuttaminen on tuttua myös Leijonien hyökkääjälle Eemil Erholtzille, jonka isä Markku Erholtz tahkosi Liigaa sekä Mestistä ja poikkesi Norjaan sekä Ruotsiin.
– Aloitin kiekkokoulussa Mikkelissä ja pelasin juniorina myös Vaasassa ja Hämeenlinnassa ennen kuin muutimme Ouluun. Taisin olla silloin kolmosluokalla. Sieltä löytyi koti ja on edelleen. Koen olevani oululainen, vaikka Mikkelissä olen syntynyt. Olen Kärppien ja Kiekko-Laserin kasvatti, kun minulta kysytään, Erholtz sanoi.
MM-joukkueen puolustaja Vili Saarijärvi on Rovaniemeltä. Hän muutti nuorena Ouluun ja jatkoi Pohjois-Amerikan juniorisarjoihin, kuten moni muukin Leijonista on tehnyt alle 20-vuotiaana.
Liike jatkuu ja jatkuu
Sami Kapanen ei tarkkaan tiedä, mitkä asiat ovat johtaneet pelaajien seurarulettiin jo juniorivuosina.
– Haetaan optimaalisia olosuhteita ja tiloja eikä luoteta siihen, että omalla hyvällä tekemisellä, riittävällä valmennuksella ja ympäristöllä mentäisi eteenpäin. Tietty kiire on läsnä. Pitää jo 18-vuotiaana olla Liigassa. Ja jos et ole, olet jäljessä, Pelicansia valmentava Kapanen sanoi.
Maanantaina Tukholmassa koolla olleiden vuoden 1995 kultaleijonien urasiirrot etenkin juniorivuosina olivat maltillisia.
– Jos miettii tätä ryhmää, eivät kaikki olleet Liigassa tai oman kylän seppiä 18-vuotiaina.
Maalivahti Jarmo Myllys siirtyi 18-vuotiaana SaPKosta Ilvekseen.
– Savonlinnasta kaikki ovat lähteneet liikkeelle. Se korostuu nykyään pienillä paikkakunnilla. En halua sanoa, etteikö pikkupaikkakunnat tekisi hyvää työtä jääkiekossa, mutta olosuhteet ja vaatimustaso vetävät muualle, peliuransa jälkeen SaPKon lisäksi esimerkiksi Hokissa valmentanut Myllys sanoi.
Myös Kapanen mainitsi erikoisvalmennuksen ja paremmat olosuhteet.
– Mitä muut tekevät, toiset tekevät perässä. Kun liike on alkanut, se vain jatkuu ja jatkuu.
Vaihtoehtoja riittää aiempaa enemmän. Myllyksen aloittaessa liigauransa sarjassa oli 10 ja Kapasen aloittaessa 12 joukkuetta. Nyt niitä on 16. Jääkiekosta on tullut bisnes.
Hämeenahon ja perheen satsaus on kannattanut. Hyökkääjälupauksen taskussa on tuore NHL-sopimus New Jersey Devilsiin.
– Sopimus oli tiedossa jo jonkin aikaa. Näillä näkymin lähden sinne ensi kaudeksi, Hämeenaho asetteli seuraavaa askeltaan.