Lapset ovat varsin luovia keksimään pilkkanimiä toisten ominaisuuksista, nimestä tai muusta sellaisesta mihin ei itse voi vaikuttaa. Minua on nimitelty räkäluntiksi, joka oli väännös sukunimestäni. Toista nimeäni Henriikkaa on sanottu pojan nimeksi, minkä takia häpesin vuosikausia kertoa koko nimeäni kenellekään. Olen myös saanut jalkapallosta mahaan, koska ääneni oli niin ärsyttävän kimeä.
Minulla on aina ollut paksu nahka ja kohtuullisen hyvä itsetunto, mutta kolhuja olen silti saanut ja niiden pohjalta tietoisesti muokannut omaa olemistani ja persoonaani. Yksi pahimmista on koskenut juuri ääntäni. Minulla on luonnostaan hyvin korkea, jopa kimeä ääni ja lapsena myös puhuin korkeasti varsinkin jos innostuin tai olin kiukkuinen. Siitäkös sitten oli hyvä vääntää kimittäjävitsiä.
Vihjailuja korkeasta äänestäni sain kuulla koulun esitelmätunneilla, välitunneilla ja leikeissä. Myönnän, että olen varmasti välillä ollut myös rasittava leikkikaveri, koska minulla oli yleensä mielipide kaikkeen ja sen myös varmasti sanoin. Jos minut halusi hiljentää, käytettiin kimittäjää tai siihen viittaavaa matkivaa puhetyyliä.
Se harmitti, suututti ja suretti. Mutta sisuunnuin siinä määrin, että vanhemmiten aloin tietoisesti muuttaa puheääntäni. Parhaiten se onnistui, kun muutin pois entiseltä kotipaikkakunnalta sellaiseen paikkaan, jossa kukaan ei tuntenut minua ennestään eikä tiennyt oikeasta äänestäni. Onnistuin hyvin. Nyt puhun selkeästi matalammalla äänellä, jota osaan vielä enemmän rauhoittaa, kun tiedän olevani paikassa jossa puheeni on oltava vakuuttavaa.
Ne lapset ja nuoret, jotka minua kimittäjäksi nimittivät, eivät varmaan tänäkään päivänä ajattele, millaiset jäljet nuo sanat minuun jättivät. En edes itse tuolloin 80-90 –luvun taitteessa ajatellut, että se olisi ollut kiusaamista. Olivathan nämä kavereitani, joilla jokaisella oli jokin ominaisuus mistä aika- ajoin huomauteltiin. Minä muokkasin ääntäni, ystäväni leikkautti hörökorvansa. Kiusaamista se kuitenkin oli.
Tällaisiin tilanteisiin on todella vaikea puuttua millään muulla tavalla kuin kasvatuksella ja puheella. Teen omien lasteni kanssa parhaani, että he ymmärtäisivät ihmisten erilaisuuden hienouden eivätkä pilkkaisi ketään edes ryhmän paineessa.
Kiusaamiseen on puututtava heti. Myös vertaisten eli toisten lasten ja nuorten on pystyttävä puuttumaan tilanteisiin ja heille on annettava siihen välineet. Sekä kiusattu että kiusaaja tarvitsevat apua. Heitä on pystyttävä auttamaan laajalla rintamalla. Kiusaamiseen puuttuminen on jokaisen asia, ei yksin koulun tai kodin, vaan jokaisen kanssaihmisen.
Koulurauha julistetaan tänä vuonna Seinäjoella. Jokainen on arvokas – sanoo tämän vuoden julistus, jonka koululaiset ovat itse kirjoittaneet. Pidetään tästä ajatuksesta kiinni. Toimitaan sen puolesta, että jokainen myös tuntisi olevansa arvokas ja arvostettu. Hymyillään, tervehditään ja muistetaan kiitos. Keskitytään vahvuuksiin heikkouksien sijaan.
Koulut alkavat ensi viikolla. Toivotaan, että tästä tulee turvallinen ja hyvä kouluvuosi kaikille.
Anna Granlund
Kirjoittaja on Pohjanmaan leikkilähetti Koko Suomi leikkii -hankkeessa.