Urheilu luo meille sankareita, Suomikin on urheiltu maailmankartalle jo kauan sitten. Miksi silti osa ihmisistä on sitä mieltä, että kilpaurheilu tappaa motivaation? Moni sanoo, että kilpaurheilu on lapselle ja nuorelle liian rankkaa. Olen eri mieltä, minua se on aina vienyt eteenpäin. Sisäisen motivaation löytäminen eli oma halu tehdä asiaa on tärkeintä arjen jokaisessa asiassa, etenkin urheilussa. Ensiksi kiinnostut lajista, sitten innostut, saat valtavan motivaation palon ja tunteen. Mikä sitten auttaa pitämään motivaation ylhäällä? Kun tiedät miksi ja mitä varten harjoittelet, motivaatio pysyy korkealla. Kilpailut ovat paras tapa asettaa konkreettisia tavoitteita.
Kilpaurheilu tarjoaa nuorille mahdollisuuden kokeilla omia rajojaan, mihin itse pystyy ja miten suoriudun omiin tavoitteisiini nähden. Kilpaurheilussa on tietty päämäärä, mihin yksilö tai joukkue haluaa itsensä viedä, ja mihin asti on valmis tekemään töitä. Mikäli tavoitteet ovat korkealla, tulee olla valmiina laittamaan itseään likoon. Oman kehityksen näkeminen ja toteaminen on parasta lääkettä lisämotivaatioon.
“Kilpaurheilu on terveydellä leikkimistä: se on tasapainoilua terveyttä edistävän ja sitä romuttavan toiminnan välillä. Kilpaurheilun terveellisyyttä varjostavat kuitenkin loukkaantumiset, rasitusvammat, ylikunto-oireet sekä ikävinä lieveilmiöinä myös doping aineet", kommentoi terve.fi lehti 13.8.2009. Olen täysin eri mieltä, kilpaurheilun yksi tärkeimmistä asioista on ymmärtää oman terveyden tärkeys ja osata asettaa yksin tai yhdessä valmentajan tai vanhempien kanssa omat tarkat rajat ja tietää, mihin itse pystyy ja mitä haluaa. Se on myös itsestäänselvyys tietää nuorena urheilijana. “Mitä, jos fysiikka tai psyyke pettää?" on yleinen kysymys. Psyyke ei petä, kun tietää mitä on tekemässä, ja mitä on tavoittelemassa. Jo urheilussa on tiedettävä, miten mahdolliset vammat tulee estää ja miten toimia, jotta näin ei tapahtuisi. Mikäli kumminkin mahdollinen vamma tai esimerkiksi onnettomuus tapahtuu, on osattava pitää taukoa ajoissa.
Kilpaurheilun kautta saa lisää ihmissuhteita, etenkin joukkueurheilussa tärkeän joukkueen, missä kaikilla on samat tavoitteet. Koska kilpaurheilussa treenataan intensiivisesti ja tavoitteellisesti, on tärkeää, että joukkue ja suhde valmentajaan on tiivis, uskaltaa epäonnistua ja iloita yhdessä omista onnistumisista.
Kilpailutilanne kertoo paljon. Ennen kilpailusuoristusta tiedät, oletko tehnyt kaikkesi seuraavan tuloksen suorittamiseksi. Kun kilpailussa pärjää, ja konkreettiset tuomareiden tulokset ovat yli tavoitteesi tai tavoitteisiisi nähden onnistuneet, saat valtavasti motivaatiota ja voimaa tuleviin harjoituksiin kohti uusia kilpailuja. Kun taas et saa tyytyväistä palautetta tai tulosta tavoitteisiisi nähden, sillä hetkellä olo on pettynyt ja epäonnistunut, mutta saat taas palautteen ja tiedät, mistä jatkaa eteenpäin ja mitä lähteä kehittämään. Näin syntyy taas lisää motivaatiota. Tätä tunnetta et saisi ilman kilpaurheilua ja kilpailemista.
Harrastan tanssia kahdeksatta vuotta ja tiedän tarkalleen, kuinka paljon aktiivinen kilpailu tuo motivaatiota, ja kilpailu kilpailulta huomaat kehittyväsi. Treenaan noin kahdeksan kertaa viikossa ja en voisi edes kuvitella elämää ilman tätä lajia. 2020 suomenmestaruuskilpailussa sijoituimme junioreiden muodostelmalla Suomen viidenneksi parhaaksi, ja nykytanssin kolmanneksi parhaaksi muodostelmaksi. Silloin aukesi myös paikka maailmanmestaruuskilpailuihin. Tästäkin sain järkyttävästi motivaatiota ja paloa harjoitella lisää.
Kun tietää, mitä haluaa ja tavoittelee sekä on sopiva suhde harjoittelua omaan fyysisen ja psyykkisen jaksamisen suhteen, kilpaurheilu on todella mahtava motivaattori. Kaikkeen on oltava vain sopiva suhde. Kilpaurheilu antaa lisää nuoria, jotka haluavat tuoda Suomea ja omaa tai joukkueensa nimeä maailmankartalle.
Jonna Laitala, 8E, Seinäjoen yhteiskoulu