Harri Moisio kirjoitti Ilkka-Pohjalaisessa erinomaisen mielipiteen ”Sota ja rauha” 3.10.2024.
Iloitsen, että joku uskaltaa puhua rauhantyöstä omalla nimellään, ja tohtii pohtia ääneen sodan mielettömyyttä ja sen aiheuttamaa kaaosta.
Kansan hiljaisissa riveissä on niitäkin, jotka kuiskien kyselevät, ja jopa kyseenalaistavat nyky-militarismin.
Suomessa olemme pitkään eläneet rauhan vuosia. Ilkeimmät kriitikot puhuvat suomettumisesta, mutta kuinka hyvä olikaan elää, kun maahan saatiin vihdoin rauha ja oman rakkaan maan jälleenrakentaminen alkoi.
Suomi etsi tietään kansainvälisesti lääkärinä, ei tuomarina. Suomi vaurastui, ja saimme elää varsin hyvää ja tasapainoista elämää.
Toki maailma on vaarallinen paikka, ja ymmärrän realismin ja puolustuksenkin tarpeellisuuden.
En vastusta Natoakaan mitenkään kategorisesti. Mutta nyt on maan peittänyt kylmä halla: puheet ydinaseista ja sodasta ovat jokapäiväistä. Varustaudumme pahimpaan.
Moni pelkää oikeasti sodan syttymistä Suomen rajoilla. Lapset pelkäävät ja voivat huonosti. Onko meillä varaa tällaiseen pelkoon ja ahdistukseen?
Missä on toivon ja rauhan politiikka?
Kun poliitikot, ja presidenttikin, yhä koventavat puheitaan, tulisi heidän pohtia, missä on kulkee vastuun ja maltin raja.
Isa-Maria Söderudd (kd.)
Vaasa