Aktiivisesti kulttuuripalveluita käyttävien vanhempien lapsista kasvaa usein aktiivisesti kulttuurin pariin hakeutuvia aikuisia. Naiset ovat aktiivisimpia kulttuurin käyttäjiä, mikä voi liittyä siihen, että tyttöjä ohjataan yhä kulttuuriharrastuksiin poikia enemmän.
Naiset myös ottavat usein perheessään roolin kulttuuriin tutustuttajana ja palveluihin viejänä, kertoo Tampereen yliopiston valtiotieteiden tohtori ja sosiologian dosentti Riie Heikkilä.
Heikkilän mukaan korkea koulutus on vahvasti yhteydessä aktiiviseen kulttuuripalvelujen käyttöön. Koulutuksen merkitys on kasvanut entisestään 2000-luvulla.
– Syntyy tietynlainen noidankehämainen efekti: mitä enemmän koulutusta vanhemmilla on, sitä todennäköisemmin he totuttavat lapsiaan kulttuurin pariin, millä on koko elämän säilyvä vaikutus.
Aktiivisimpia kulttuurin käyttäjiä ovat Suomessa 1940–1950-luvuilla syntyneet naiset. Nuoret ikäluokat ovat jäämässä jälkeen, mikä voi Heikkilän mukaan liittyä jo pitkään laskussa olleeseen koulutustasoon.
Suomessa on entistä enemmän ihmisiä, jotka eivät koe soveltuvansa kulttuuripalvelujen käyttäjiksi – kulttuuri ei puhuttele heitä, eivätkä he koe olevansa sen pariin tervetulleita.
– Mitä vähemmän ihmisellä on koulutusta, sitä todennäköisemmin hän saattaa kokea jopa inhoa tai uhmakkuutta koko kulttuuria kohtaan: ei voisi vähempää kiinnostaa.
Eriarvoisuudella iso merkitys
Vähäisen kulttuurin käytön taustalla voi olla koulutustasosta riippumatta myös terveyssyitä tai ajankäytön haasteita. Moni kokee, että palvelut ovat liian kaukana tai ei ole ketään, kenen kanssa mennä.
Heikkilän mukaan johtajat ja toimihenkilöt käyvät kulttuuripalveluissa enemmän kuin työntekijäasemassa ja työelämän ulkopuolella olevat. Tulojen suuruudella ei kuitenkaan ole kovin suurta merkitystä – eli jos palvelut koetaan tärkeäksi, niiden pariin hakeudutaan mahdollisuuksien mukaan.
– Sillä ei siis todistetusti ole väliä, maksaako teatterilippu 39 vai 35 euroa. Vielä 1980-luvulla suomalaisten koulutustaso oli korkeammalla kuin nyt ja kulttuuria kulutettiin tasaisemmin kuin nykyään. Kaikista tärkeintä olisikin purkaa eriarvoisuutta.
Heikkilä huomauttaa, että kulttuuripolitiikan keinoin on mahdollista ylläpitää tilannetta, jossa kaikki saavat tasapuolisen ja rikkaan kosketuspinnan kulttuuriin. Heikkilän mukaan suomalaiskouluissa on vuosikymmenten aikana luovuttu paljon erilaisista taito- ja taideaineista.
Fyysisillä kirjoilla on kouluissa tärkeä rooli oppilaiden lukijoiksi kasvamisen näkökulmasta. Samasta syystä myöskään kirjastojen resursseja ei kannattaisi Heikkilän mielestä vähentää.
– Nykyään on paljon ihmisiä, jotka eivät koe minkäänlaista omistajuutta kulttuuriin. Myös sellainen puhe, jossa korkeakulttuuri on jotakin huonoa, turhaa tai elitististä, on normalisoitunut, ja osa ihmisistä tarttuu siihen herkästi.
Sisemmillä kaupunkialueilla käytetään kulttuuripalveluita enemmän kuin syrjäisemmillä kaupunkialueilla. Vähiten kulttuuripalveluita käyttävät maaseudulla asuvat suomalaiset, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriön kulttuuriasiainneuvos Kirsi Kaunisharju.
– Esimerkiksi THL:n vuonna 2023 julkaistun Terve Suomi -tutkimuksen perusteella Helsingin hyvinvointialueella 86 prosenttia asukkaista oli käyttänyt kulttuuripalveluita viimeisen 12 kuukauden aikana ja 89 prosenttia koki kulttuuritarjonnan riittäväksi. Lapissa vastaavat luvut olivat 67 ja 59 prosenttia.
Kirjastot, teatterit, museot ja konsertit
Kaikista suomalaista keskimäärin yli 80 prosenttia käyttää jotakin kulttuuripalvelua vähintään muutaman kerran vuodessa. Eniten käytetään kirjastoja, elokuvateattereita sekä teatteri-, museo- ja orkesteripalveluita, kertoo Kaunisharju.
Fyysisten kirjastokäyntien määrä on laskenut merkittävästi 2000-luvulla. Toisaalta myös kirjastojen kokonaismäärä on vähentynyt. Kirjastojen kokonaissuosio on kuitenkin pysynyt suurin piirtein ennallaan, sillä digitaalisten palvelujen käyttö on yleistynyt.
– Vuonna 2023 fyysisiä kirjastokäyntejä oli noin 48 miljoonaa ja verkkokäyntejä jo noin 34 miljoonaa. Lisäksi on tullut myös E-kirjasto. E-kirjojen käyttökerrat olivat vuonna 2023 jo noin 1,8 miljoonaa, ja uskon, että ne tulevat vain kasvamaan.
Kaunisharju kertoo, että museokäyntien määrä on ollut merkittävässä kasvussa museokortin ansiosta. Ennätysvuonna 2023 käyntejä oli 8,7 miljoonaa.
Kulttuuripalveluista selvästi vähemmän kävijöitä keräävät esimerkiksi ooppera ja baletti, mikä voi Kaunisharjun mukaan liittyä siihen, että ne ovat vähemmän tunnettuja, usein kalliimpia, eikä niitä ole välttämättä tarjolla kuin suurimmissa kaupungeissa.
Kaunisharjun siteeraamat luvut ovat peräisin Terve Suomi -tutkimuksen lisäksi valtakunnallisista kirjastotilastoista, museotilastoista sekä esittävän taiteen tilastoista.
Riie Heikkilä Tampereen yliopistosta kertoo, että noin puolet suomalaisista käy vähintään muutamia kertoja vuodessa elokuvissa ja noin kolmasosa teatterissa. Klassisen musiikin konserteissa käy vähintään muutaman kerran vuodessa noin joka kymmenes suomalainen.