Presidentinlinnan maanantaiset Kultaranta-keskustelut aloitettiin keskustelulla geopolitiikasta ja kysymyksellä maailman jakautumisesta.
Kiina-asiantuntija Linda Jakobson esitti keskustelussa näkökulmia Venäjän ja Kiinan välisestä suhteesta. Hän muistutti, että maiden välinen lähentyminen alkoi jo parikymmentä vuotta sitten, kun Venäjä ja Kiina solmivat useita kahdenkeskisiä sopimuksia 2000-luvun alussa. Sittemmin nykyinen presidentti Xi Jinping on 11 vuoden aikana kehittänyt henkilökohtaisen ja luottamuksellisen suhteen presidentti Vladimir Putiniin.
Jakobsonin mukaan omasta näkökulmastaan Kiina tarvitsee Venäjää tärkeimpään kamppailuun eli kamppailuun Yhdysvaltoja vastaan.
– Se menee tässä tilanteessa kaiken muun edelle, silläkin uhalla että Kiina on hyvin tukalassa tilanteessa ja tietää sen, siis muun muassa Eurooppaan nähden, Jakobson sanoi.
Tämän vuoksi Kiina ei suostu tuomitsemaan Putinin toimia Ukrainassa vaan myötäilee Venäjää.
– Kiina käyttää [hyökkäyksestä Ukrainaan] edelleen termiä sotilaallinen operaatio, kun se puhuu sodasta, eli käyttää Putinin kieltä, Jakobson jatkoi.
Kiinan näkökulmasta Ukrainan sodassa on Jakobsonin mukaan kyse kahden suurvallan välisestä kamppailusta. Kiina ei anna arvoa pienten maiden vaikutusvallalle.
– Siinä ei anneta arvoa Ukrainan kansan tahdolle, Ukrainan halulle elää erillisenä valtiona Venäjästä, hän sanoi.
Samalla Jakobson sanoo Xi Jinpingin ottavan riskin, kun sota ei edennyt kuten Putin ja Xi kuvittelivat sodan alettua.
– Uskon, että Xi ei tiennyt Putinin aikeista siitä huolimatta, että miehet tapasivat juuri ennen olympialaisia.
Silti Xi pysyi lojaalina, kun sota alkoi, mikä sisältää riskejä.
– Pekingissä on strategisten ajattelijoiden keskuudessa kyseenalaistettu tätä lojaliteettia. Jos asiat menevät huonosti, se on Xille henkilökohtainen kova kolaus, Jakobson sanoo.
Hän ei kuitenkaan usko, että Kiina on valmis kääntämään kelkkaansa niin kauan kuin Xi on vallassa.
– Xi on kuitenkin osoittanut pieniä merkkejä, että maailma näkisi Kiinan olevan ei suinkaan Venäjän puolella vaan Venäjää ymmärtävänä valtiona, Jakobson lisää.
Tästä esimerkkinä Jakobson näkee Kiinan rauhantunnusteluyritykset Ukrainan sodassa.
Eroon länsimaisesta ylenkatseesta
Keskustelussa demokraattisten arvojen näkymisestä ja eri maiden yhteistyöstä, professori Liisa Laakso Pohjoismaisesta Afrikka-instituutista nosti esiin länsimaiden ylenkatseen Afrikan maita kohtaan. Hän viittasi presidentti Sauli Niinistön sunnuntaiseen lausuntoon siitä, että omia arvoja voi markkinoida parhaiten kohtelemalla muita tasapuolisesti.
– Ulkopolitiikassa se tarkoittaa sitä, että ei katsota muita suvereeneja valtioita ja niiden tekemiä valintoja alentuvasti, ja siinä on kyllä parantamisen varaa, Laakso sanoi.
Hän nosti esimerkiksi yritykset järjestää korkean tason kokouksia afrikkalaisten ja eurooppalaisten johtajien kesken, joihin Euroopan maat eivät ole olleet valmiita lähettämään yhtä korkean tason edustajia kuin Afrikan maat.
– Se on tavattoman loukkaavaa. Näitä kokouksia on jopa jouduttu perumaan, hän sanoi.
– Lännen tapa mennä kertomaan suvereenien afrikkalaisten maiden johtajille, mitä heidän täytyy tehdä, kertoo siitä mentaliteetista, ettei heitä arvosteta. Venäläiset ja kiinalaiset menevät maanosaan arvostuksen kanssa, Laakso sanoi.
Laakso nosti esimerkiksi myös median toiminnan.
– Kun kansainvälinen rikostuomioistuin antoi pidätysmääräyksen Putinista, suomalainen media uutisoi, että nyt Venäjä on afrikkalaisten maiden kategoriassa. Miltä se kuulostaa afrikkalaisten korvissa? Jakobson heitti yleisölle kysymyksen.
Hän peräänkuulutti kumppanuuden rakentamista ruohonjuuritasolla eli kansalaisjärjestöjen, tutkijoiden ja yritysten välistä yhteistyötä.
– Sitä kautta voidaan tukea myös meille tärkeitä arvoja. Muutos lähtee näiden maiden sisältä, hän lisäsi.
Laakso halusi myös muistuttaa, että vaikka Kiinan rooli on merkittävä Afrikassa, sitä ei pidä ylikorostaa.
– On ihan roskapuhetta, että Afrikka on menetetty Kiinalle. Lopetetaan myytti siitä, että ollaan valtava, kasvava maanosa menetetty, Laakso sanoi.
Hän sanoi, että Kiina on vetäytymässä useista isoista infrastruktuuriprojekteista Afrikan maissa. Euroopan unionin Laakso sanoi olevan vahva mutta huonosti tunnettu kumppani, jonka näkyvyyttä tulisi parantaa.