Eteläisellä Tyynellämerellä on menossa suurvaltojen kilpajuoksu. Ensimmäiset merkit siitä nähtiin jo 2019, kun Kiribati ja Salomonsaret katkaisivat diplomaattisuhteet Taiwanin kanssa ja solmivat ne vastaavasti Kiinan kanssa. Lisää oli luvassa 2022, kun Salomonsaaret solmi Kiinan kanssa turvallisuussopimuksen.
Se herätti alueen perinteiset suurvallat, Australian ja Yhdysvallat. Viime vuonna Papua-Uusi-Guinea ja Tuvalu solmivat sopimukset Australian kanssa. Mistä suurvaltojen kilpajuoksussa on kyse?
– Laajassa kuvassa Kiinan taloudellinen kasvu on keskeinen tekijä ja Kiinan halu laajentaa yhteistyötä saarivaltioihin päin. Se näyttäytyy perinteisten Tyynenmeren kumppanien, kuten Australian näkökulmasta siltä, että Kiina astuu Australian alueelle, sanoo Fidzhillä sijaitsevan Etelä-Tyynenmeren yliopiston yliopistolehtori, kansainvälisen politiikan dosentti Milla Vaha.
Hän lisää, että Australia on yhä saarivaltioiden suurin ja tärkein yhteistyökumppani sekä myös suurin kehitysyhteistyöavustusten antaja.
Vaha sanoo, että alueen tilannetta tarkasteltaessa Taiwanin kysymys on myös tärkeä. Kiina katsoo Taiwanin olevan sen alueeseen kuuluva maakunta, Yhdysvallat taas tukee Taiwania avoimesti.
Taiwanilla on ollut aiemmin kiinteät suhteet eteläisen Tyynenmeren saarivaltioihin, mutta nyt on ollut nähtävissä muutoksia. Viimeisin nähtiin tammikuussa pian Taiwanin vaalien jälkeen, kun Nauru ilmoitti katkaisevansa diplomaattisuhteensa Taiwaniin ja solmivansa suhteet Kiinaan. Perinteisesti Kiina on vaatinut valtioita valitsemaan puolensa Taiwan-asioissa.
Kiinan, Australian ja Yhdysvaltojen lisäksi myös Ranska on merkittävä toimija alueella, koska sillä on alueella siirtomaita, Uusi-Kaledonia ja Ranskan Polynesia.
– Ranska hyvin aktiivisesti esittää olevansa Tyynenmeren valtio. Ranskan läsnäolo Uudessa-Kaledoniassa ja Ranskan Polynesiassa ei ole ihan yksinkertaista ja hyväksyttyä. Alueilla on paljon sisäisiä jännitteitä.
Kiina ollut läsnä vuosisatoja
Vaikka länsivallat heräsivät Kiinan lähentymiseen eteläisellä Tyynellämerellä hiljattain, Kiina ja kiinalaiset ovat olleet alueella läsnä jo kauan.
– Monilla saarilla on iso kiinalaisvähemmistö. He ovat asuneet saarilla useiden sukupolvien ajan.
Vaha huomauttaa, että saarivaltiot ovat kehittyviä valtioita ja ne tarvitsevat infrastruktuuritukea, apua terveydenhuollon ja koulutuksen kehittämiseen sekä työmahdollisuuksia. Alueen entinen siirtomaaisäntä Britannia ja Australia ovat yhä vahvasti mukana saarivaltioiden tukemisessa. Monet valtiot ajattelevat kuitenkin, ettei millekään tuen tarjoajalle käännetä selkää esimerkiksi ideologisista syistä.
– Suhteessa länsimaihin on olemassa tietynlaista turhautumista, kun luvataan paljon, mutta mikään ei konkretisoidu, ja kehitysapua annettaessa on hirveän tarkat kriteerit. Valtioissa on käsitys, ettei heidän suvereniteettiaan ymmärretä eikä turvata silloin, kun yhteistyökumppanit liian tarkasti määrittelevät, millä tavalla joku rahoitus pitää käyttää. Se on ehkä se, mikä monen länsimaiseen kumppaniin liittyen on saarivaltioiden näkökulmasta ongelmallista.
Alueen valtioiden mielestä suurin turvallisuuskysymys liittyy kuitenkin ihan muuhun kuin perinteisiin uhkiin.
– Täällä on voimakas käsitys, etteivät perinteiset yhteistyökumppanit ole ottaneet ilmastonmuutosta riittävän vakavasti eivätkä tue riittävällä tavalla tai omissa toimissaan näytä, että ne olisivat sitoutuneita ilmastonmuutoksen torjuntaan. Se on ehkä aiheuttanut epäluottamusta perinteisiin yhteistyökumppaneihin.
Saarivaltiot ovat vuosikymmeniä pitäneet esillä sitä, että ilmastonmuutos on niiden suurin turvallisuusuhka.
– Länsimaiden herääminen vasta, kun tehdään perinteisen turvallisuuden sopimus, näyttää monessa saarivaltiossa kaksinaamaiselta toiminnalta.
Valtavat luonnonvarat merellä
Tyynenmeren saarivaltioiden alue on strategisesti tärkeä myös muista syistä. Tyynimeri on kolmesta maapallon valtamerestä suurin. Se tarkoittaa samalla sitä, että merenpinnan alla odottavat valtavat luonnonvarat hyödyntämistä.
– Erityisesti kalastuksen suhteen on aivan valtavat taloudelliset mahdollisuudet, mitä merissä on. Lisäksi syvänmeren mineraalit ovat tärkeässä roolissa. On toiveita, että niitä tulevaisuudessa pystytään louhimaan.
Itse saarten pinta-alat ovat pieniä pois lukien Papua-Uusi-Guinea, joka jakaa Indonesian kanssa maailman toiseksi suurimman saaren Uuden-Guinean.
– Se on tietysti valtava saarivaltio, joka on erityisen rikas kaikilta mineraaleiltaan. Siellä on muun muassa kultaa ja sinkkiä. Muuten mineraalien louhinta on saarilla vähäistä, koska maapinta-ala on pieni. Fidzhillä on jonkin verran kultavarantoja, mutta esimerkiksi Salomonsaarilla tärkein luonnonvara on metsätalous.
Saarivaltioiden rikkaudet ovat meressä, ja siksi ne Vahan mukaan käyttävät itsestään nimitystä suuri merivaltio.
– Ne keskittävät huomion siihen, että kyse on aluevesiltään maailman suurimmista valtioista, jos mietitään esimerkiksi Kiribatia.
"Kaikkien ystävä, ei kenenkään vihollinen"
Saarivaltioiden johtajat käyttävät usein retoriikassaan sanontaa "kaikkien ystävä, ei kenenkään vihollinen". Valtiot puhuvat olevansa aina avoimia yhteistyöhön kaikkien kanssa.
Nyt Salomonsaarten pääministeri Manasseh Sogavare on pitänyt samankaltaista retoriikkaa yllä.
– Ajatus on, että saarivaltioilla on mahdollisuus valita kumppaninsa, mutta tehdä se niin, ettei se välttämättä sulje pois muita kumppaneita.
Kiinan rahallisen tuen yhteydessä on nostettu ainakin Afrikassa ja Sri Lankassa esiin niin sanottu velka-ansa, joka on sitonut Kiinan apuun mukaan lähteneet maat tiukasti Kiinan otteeseen.
– Riskit on tiedostettu. Velka-ansasta puhutaan aivan samalla tavalla kuin Sri Lankan kontekstissa. Paljon näkyy sellaisia kommentteja, joissa varoitetaan, etteivät saarivaltiot vain jää velka-ansaan. Monella saarivaltiolla on bruttokansantuloon nähden aika suuri velka, ja on erityisesti kiinalaista rahoitusta. Siihen on herätty.
Vaha käyttää esimerkkinä Samoan pääministeriä Naomi Mata'afaa, joka heti aloitettuaan virassaan laittoi jäihin yhden Kiinan tukeman satamahankkeen.
Yhdysvaltain vaaleja tarkkaillaan saarilla
Britannia, Yhdysvallat ja Australia solmivat vuonna 2021 Aukus-sopimuksen, joka on sotilaallinen yhteistyösopimus.
– Mikä Aukus-sopimuksen merkitys on ja miten se kunnioittaa saarivaltioiden ajamaa ydinasekieltoa. Se on varsin tärkeä suhteessa Yhdysvaltoihin ja Australiaan varsinkin tulevaisuudessa.
Sopimuksen ohella myös Tuvalun hiljattain solmima sopimus Australian kanssa on puhuttanut alueella, ja varsinkin Tuvalussa sopimus on saanut paljon kritiikkiä. Sopimuksen yksi tärkeä kohta oli Australian avokätisyys tarjota tuvalulaisille turvapaikkaa ilmastonmuutoksen aiheuttamaan siirtolaisuuteen.
– Se, mikä näyttäytyy Australian altruistisena (pyyteettömänä) avauksena mahdollisten ilmastosiirtolaisten suhteen, pitää myös sisällään samanlaisia uhkia Tuvalun suvereniteetille kuin mahdollisesti on Salomonsaarten sopimuksessa Kiinan kanssa.
Vahan mukaan tällä viikolla pidettävät Tuvalun vaalit ovat kiinnostavat, sillä oppositio on ilmoittanut aikovansa päästä Australia-sopimuksesta eroon, mikäli voittaa vaalit. Tänä vuonna vaaliuurnille on määrä käydä myös Salomonsaarilla, sillä viime vuonna pääministeri Sogavare ilmoitti poikkeuksellisesta vaalien siirtämisestä. Syynä oli maassa viime vuonna järjestetyt Tyynenmeren alueen urheilukisat, Pacific Games.
– Kun Sogavare kertoi vaalien siirtämisestä, hän sanoi, että uhka maan ajautumisesta sisäpoliittiseen kriisiin ennen Pacific Gamesia oli liian suuri ja siksi vaaleja piti siirtää. Tyyynellämerellä vaalit on yleensä pidetty silloin, kun on pitänyt. Saarivaltioissa demokratia toimii ja vaalit on yleensä todettu suhteellisen vapaiksi ja reiluiksi.
Poikkeus on Fidzhi, jossa on vuodesta 1987 lähtien tehty neljä sotilasvallankaappausta.
Myös toiset tämän vuoden vaalit kiinnostavat eli Yhdysvaltojen presidentinvaalit.
– Saarivaltioilla on aika skeptinen näkemys Yhdysvaltojen kiinnostuksesta saarivaltioille tärkeisiin asioihin, kuten ilmastonmuutokseen ja kehitysyhteistyöhön laajemmin. Missä määrin kiinnostus on pysyvää, jatkuvaa ja kaikkia osapuolia kunnioittavaa? Se on saarivaltioiden näkökulmasta kaikkein tärkein kysymys. Jos Kiina-pelko häviää, onko saarivaltioita kohtaan yhteistyökiinnostusta perinteisillä länsipartnereilla?