Lukijalta
Mielipidekirjoitus

Kiil­to­ku­va­kol­mi­kan­taa ja kan­sain­vä­li­siä so­pi­muk­sia

Työrauhatyöryhmän mietintö on edennyt lausuntokierrokselle. Mietinnössä ehdotetaan rajoituksia poliittisiin ja myötätuntotyötaisteluihin. Etenkin ammattiyhdistysliike on kritisoinut mietinnön sisältöä ja valmistelutapaa. Vaikka työntekijöiden edustajat kutsuttiin mukaan työryhmään, ei heidän näkemyksiään huomioitu mietinnössä.

Kolmikantainen valmistelu on ollut Suomessa vakiintunut tapa varmistaa, että työmarkkinalainsäädäntö on kestävällä pohjalla työntekijöiden ja yritysten kannalta. Vaikka tämä malli on kotimaisesti rakennettu, kolmikannan periaate ei ole globaalisti uusi asia. Kolmikannassa on tiiviisti kyse työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen oikeudesta tulla kuulluksi ja vaikuttaa jäseniään koskevassa poliittisessa päätöksenteossa.

Orpon hallitusohjelman tavoitteet eivät mahdollistaneet aitoa kolmikantaista vuoropuhelua työrauhasta. Työrauhatyöryhmän lopputulos oli lukittu ennen ensimmäistä kokousta. Jäsenten näkökulmasta kyse oli lähinnä ajan tuhlaamisesta. Työryhmän kuulemat asiantuntijat ja työntekijöitä edustaneet jäsenet toivat useasti esiin mietinnön ristiriitaisuuden etenkin ILO:n yleissopimusten kanssa, vaikutuksetta.

Hallituksella tuntuu olevan painava tarve korostaa valmistelun kolmikantaisuutta ja yhteensopivuutta etenkin ILO:n yleissopimuksen nro 87 kanssa. Kansainvälisten sopimusten tulkinta on joskus haasteellista. Aina selvää vastausta ei ole, toisinaan tulkinta on hyvin yksiselitteinen. Moni työrauhatyöryhmän käsittelemistä asioista lukeutuu jälkimmäiseen kategoriaan.

Mietinnössä ehdotetaan rajoituksia, jotka ovat vastoin ILO- sopimusten tulkintakäytäntöä. ILO:n yhdistymisvapauskomitea on selkeästi ilmaissut huolen kaikista lakko-oikeuden ajallisista rajoituksista. Työntekijöiden viimesijaisen oikeuksien puolustamiskeinon käytettävissä olevaa kestoa ei voi määritellä ennalta. Tämä ei ole mielipidekysymys, toisin kuin mietinnössä esitetään.

Työtaistelut, joilla vaikutetaan työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaan, eivät perusteiltaan eroa työehtoihin liittyvistä työtaisteluista. Molemmilla on lakko-oikeuden kannalta hyväksyttävä tarkoitusperä. Tästä erillään on pidettävä ”puhtaasti poliittiset” työtaistelut, jotka eivät nauti ILO-sopimusten suojaa ja joita voisi rajoittaa vapaammin. Toisaalta vaikka puhtaasti poliittiset työtaistelut olisi lailla kielletty kokonaan, rajoituksella ei olisi nyt järjestettäviin työ- ja sosiaalipolitiikkaa vastaan suunnattuihin työtaisteluihin mitään vaikutuksia.

Mikäli työrauhalainsäädännön uudistus olisi valmisteltu aidossa kolmikannassa ja keskusteltu työrauhan parantamisesta työpaikoilla, olisivat tulokset epäilemättä olleet erilaisia ja ainakin lainsäädännön laadun kannalta parempia. Tuloksena olisi saattanut olla jopa ehdotus, joka olisi esimerkiksi työrauhaa parantavien yhteistoimintamuotojen ohella tuonut myös kansainvälisten sopimusten kannalta kestäviä rajoituksia työtaisteluoikeuteen. Nyt tätä vaihtoehtoa ei edes haluttu katsoa.

Työrauhatyöryhmän mietinnöllä halutaan luoda kiiltokuva valmistelusta kolmikannan hengessä kansainväliset sitoumukset huomioiden. Siitä voi olla eri mieltä, tuleeko valmistelun olla kolmikantaista tai kansainvälisiä sopimuksia noudattaa ja missä määrin nämä lainsäätäjää velvoittavat. Se on asiallisesti eri keskustelu. Työtaisteluoikeuteen esitetyt rajoitukset eivät kuitenkaan ole ILO:n yleissopimusten kanssa linjassa, eikä asia muutu tästä inttämällä. Eikä sen valmistelu ei muutu kolmikantaiseksi vain väittämällä.

Samuli Hiilesniemi

työoikeuden väitöskirjatutkija

SAK:n edunvalvontalakimies, palkansaajakeskusjärjestön edustaja hallituksen työrauhatyöryhmässä