Jääkiekkoammattilaisen elämä hymyilee tällä hetkellä kirkkaana Suomen naisten maajoukkueen puolustajatähdelle Ronja Savolaiselle.
Savolainen, 27, siirtyi pitkältä Ruotsin-rupeamaltaan täksi kaudeksi Pohjois-Amerikan ammattilaisliiga PWHL:ään Ottawa Chargen riveihin. Suomalaispuolustajalla kesti aikansa sopeutua uuteen ympäristöön, mutta viime kuukausina elämä Kanadan pääkaupungissa on maistunut myös kaukalon ulkopuolella.
– Tietenkin alku oli tosi vaikeaa. Oli uusi elämä siellä, olin kaukana omasta perheestä ja muutenkin. Jääkiekkopuolikin oli semmoista totuttelua, mutta se sujui ehkä helpoiten. Kahden ensimmäisen kuukauden aikana ei ollut montaa päivää, että en olisi itkenyt kotona, että vitsi minulla on ikävä kotiin, Savolainen kertoi STT:lle ennen Tshekissä keskiviikkona alkanutta MM-turnausta.
Kahdeksan viime kauden ajan Ruotsin liigan Luulajassa pelanneelle Savolaiselle alkutaival Ottawassa oli hankala senkin takia, että hän joutui eroon kumppanistaan. Savolainen jakoi Luulajassa arjen kumppaninsa, Ruotsin maajoukkuepelaaja Anna Kjellbinin kanssa, joka siirtyi myös viime kauden jälkeen PWHL:ään. Pari pääsi onnekseen samaan maahan ja samalle seudulle, sillä Kjellbin edusti ensin Montrealia ja nyt Torontoa.
– Montrealin välillä meillä oli kahden tunnin automatka. Oli aika hyvä pullatuuri, että päädyttiin niin lähelle. Eikä se Torontokaan nyt niin kaukana ole, Savolainen kertoo.
Luulajassa Savolainen ja Kjellbin ehtivät asua yhdessä kolmen vuoden ajan.
– Ottawassa tuntui yhtäkkiä, ettei elämässä ollut muuta kuin jääkiekkoa. Aina kun Luulajassa oli tullut hallilta kotiin, siellä oli normaalielämä, eikä jääkiekkoa tullut hirveästi mietittyä. Siellä (Ottawassa) tuli, kun pelaamiseen liittyi myös enemmän paineita kuin Ruotsissa.
Savolainen kertoo olevansa kiitollinen, että hän ja Kjellbin siirtyivät PWHL:ään samaan aikaan ja päätyivät vielä lähelle toisiaan. Ammattilaisliigan ottelut kehittävät kaksikkoa myös jääkiekkoilijoina.
– Juuri nyt rakastan elämääni siellä ja olen tosi iloinen, että otin sen stepin ja uskalsin tarttua haasteeseen, Savolainen sanoo.
"Helkkarin taitavia pelaajia"
Savolainen on päässyt PWHL:n otteluarkeen vahvasti kiinni. Varmaotteinen puolustaja on pelannut Chargen riveissä 25 ottelua kelpo peliajalla, ja tehopisteitäkin on kertynyt 2+9.
Ero Ruotsin liigan peliin on merkittävä, vaikka Suomen länsinaapurissa onkin Euroopan tasokkain naisten kiekkosarja.
– Tietenkin se pieni kaukalo tekee ison eron, peli on kovempaa ja se fyysinen peli on aika erilaista. Se on vähän sama kuin pelaisi Yhdysvaltoja ja Kanadaa vastaan melkein joka ottelussa. Siellä on helkkarin taitavia pelaajia, Savolainen kuvailee.
Suomella on tällä hetkellä vain kolme PWHL-pelaajaa (Savolaisen lisäksi Susanna Tapani ja Noora Tulus), kun esimerkiksi Tshekin nykyisessä MM-joukkueessa liigan pelaajia on yhdeksän. Savolaisen mielestä useilla suomalaispelaajilla olisi edellytykset pelata PWHL:ssä, mutta hän myös muistuttaa, että ammattilaissarja hakee toisella kaudellaan yhä muotoaan. PWHL:ssä pelipaikkoja on rajatusti, kun joukkueita on toistaiseksi vain kuusi.
– Meillä on monia maajoukkuepelaajia Yhdysvaltojen yliopistosarjassa, mikä on myös todella hyvä asia. Meillä on tosi paljon nuoria pelaajia, joiden aika tulee vielä. Kun sinne (PWHL:ään) tulee enemmän joukkueita, niin varmasti monille löytyy pelipaikka sieltä.
Hiirikosken saappaisiin?
Suomen MM-joukkueesta putosi suuri määrä kokemusta, kun 16 MM-turnauksessa pelannut kapteeni ja konkaripuolustaja Jenni Hiirikoski joutui jättämään kisat väliin. Savolainen on nyt Suomen joukkueen kokenein puolustaja, sillä MM-kisat ovat hänellekin jo uran yhdeksännet.
– Hän (Hiirikoski) on aina ollut iso henkilö tässä joukkueessa. Tietenkin on iso menetys, että hän ei ole täällä. Hän on minullekin kuin äiti, Hiirikosken kanssa pitkään Luulajassa pelannut Savolainen luonnehti.
– Hänellä on isot saappaat, jotka pitäisi ehkä itsekin ottaa nyt haltuun. Olen oppinut häneltä myös niin paljon.
Naisleijonien nykyistä joukkuetta Savolainen kuvaa yhdeksi taitavimmista omalla maajoukkueurallaan. Viime vuoden MM-kisoissa pronssikantaan palannut Naisleijonat tavoittelee luonnollisesti mitalia myös Ceske Budejovicesta.
– Tavoitteena on tavallaan aina saada kirkkaampi mitali kuin edellisenä vuonna. Mutta jos tulemme mitalin kanssa kotiin, voimme olla tosi tyytyväisiä.