Suomalaisten suosikkilaji, jääkiekko, on taas palannut. Seuraavat puoli vuotta se on taas tapetilla niin televisiossa, lehdissä kuin internetin puolella.
Suomalaiseen mielenlaatuun jääkiekko sopii mainiosti, sillä onhan laji vauhdikasta ja värikästä, aivan kuten suomalaisten oma elämäkin usein on.
Eikun siis päinvastaista. Ehkä tässä päinvastaisuudessa piilee juuri se ydin, mikä suomalaisiin jääkiekossa vetoaa.
Huono alku. World Cup ei alkanut lainkaan mallikkaasti. Nuorten pohjoisamerikkalaisten joukkue vei Leijonia mielin määrin, ja antoi monenlaista mietittävää.
Pelaajien taitotaso oli ällistyttävä, etenkin kapeassa kaukalossa, missä aikaa ja tilaa on vähemmän. Siellä taito korostuu, ja suomalaiset olivat kaikessa jäljessä. Ihan kaikessa.
Oli pelkästään tuuria, että Suomi hävisi vain 4–1.
Ruotsi ja Venäjä ovat vielä edessä, ja Ruotsia vastaan on tätä lukiessa jo pelattu. Jos Suomi jatkaa samalla menolla, on turnauksessa jatkoonpääsy poissuljettu vaihtoehto, sillä Ruotsi on Suomea selkeästi parempi joukkue.
Sukupolvenvaihdos. Suomi on aina menestynyt hyvän maalivahtipelin, tiiviin puolustuksen ja riittävän hyökkäyspelin turvin.
Maalivahtipeli on nyt kunnossa, puolustus on todella nuori ja kokematon, eikä hyökkäyksessä ole vielä riittävästi leveyttä ratkaisemaan otteluita.
Toistaiseksi tähän asti Suomi on ylisuorittanut isoissa arvokisoissa, mutta näistä kisoista näyttää tulevan pannukakku. Näin iso sukupolven vaihto ei voi olla näkymättä.
Hyvänä puolena on se, jos jatkossa NHL sallii pelaajiensa osallistumisen olympialaisiin, että kahden tai kuuden vuoden kuluttua Suomella on koossa todella vahva porukka.
Ei kovin laaja määrällisesti, mutta se 4–5 kentällistä parhaassa iässä olevia tähtiä luulisi löytyvän.
Sport onnistui. Sport aloitti kautensa kahdella voitolla. Tässä vaiheessa on myös kotiavaus Ilvestä vastaan pelattuna.
Tyylipisteistä viis, sillä ensin kaatui sarjanousija Jukurit ja heti perään Pelicans.
Hienoa oli, että omaan maaliin meni kahdessa ottelussa vain yksi maali, vaikka vastustaja oli niskan päällä molemmissa otteluissa.
Kunhan ottelua kohti saadaan tehtyä muutama maali lisää, niin tiedä mitä tältä kaudelta voidaan odotella.
VPS vireessä. VPS jatkaa varsin hyvässä vireessä sekin. Mitali on vielä aivan omissa käsissä, ja tiedä vaikka ensi kaudella päästään Elisa Stadionille pelaamaan Euro-pelejäkin.
VPS teki myös pari tärkeää jatkosopimusta nuorten pelaajiensa kanssa, joten kaikki ainekset mustavalkoiseen dynastiaan voi olla rakenteilla.
Tähti on paras. Pian taas alkaa spekuloinnit Vuoden Urheilijasta. Leo-Pekka Tähti löi jälleen nimensä esiin voittamalla jo neljännen Olympiakultansa paralympialaisissa.
Mutta tekeekö pelkkä voittaminen Tähdestä ykköskandidaatin? Ehkä tänä vuonna. Suomalaiset eivät ole menestyneet nyt juuri missään lajissa, joten se voi nostaa Tähden esiin.
Vaakakupissa painaa vain se, että Tähteä vastaan kilpailee vain pari tusinaa muuta kilpailijaa koko maailmassa. Muissa lajeissa voi kilpaveljiä ja -siskoja olla kymmeniä tuhansia, joukkuelajien miljoonista pelaajista puhumattakaan.