Käsittämätöntä typeryyttä osoitettiin äskettäin uhanalaisen raakun esiintymisjoella Suomussalmen Hukkajoella.
Miten voi olla mahdollista, että ajetaan vastoin ohjeita joen yli satoja kertoja ja tuhotaan harvinaisen lajin elinympäristöä raakkuineen!
Tunnettu näyttelijä otti asiallisesti kantaa tapaukseen ja ehdottaa asiattomasti samalla, että tehtäisiin laki, joka vaatisi jättämään purojen varteen 50 metrin levyisen alueen, jota ei hakattaisi.
Eiväthän tässä raakkuja tappaneet kaadetut puut kymmenien metrien etäisyydeltä puron rannalla, vaan metsäkoneiden toistuva puron ylitys! Tuollaisen 50 metrin puisevan logiikan mukaista olisi vastaavasti sitten lailla kiellettävä kidutuskalastus 50 metriä lähempänä kalaisaa puroa ja vesistöä ylipäätään. Sieltä 50 metrin päästä puiden takaa, purosta tai vesistöstä ylipäätään, voisivat kidutuskalastajat sitten sohia perhoineen ja uistimineen.
Itse olen sitä mieltä, että kidutuskalastus olisi lailla kiellettävä. On käsittämätöntä, että vielä nykypäivänä luontokappaleita pyydystetään huvin vuoksi!
Nämä ”pyydystä ja päästä” -ihmiset pitävät itseään luonnon suojelijoina ja kiduttavat kaloja. Mitä kauemmin kestää väsytys (lue kidutus), niin sitä hienompi sessio. Otetaan sankariselfie ja päästetään kärsinyt kala takaisin veteen.
Jaa, ettei kala kärsinyt? Asian voisi testata myös ihmisen kohdalla. Miltähän mahtaisi tuntua, kun houkuttelevan hampparin sisällä olisikin terävä ylläri ja sitten joku tekisikin nykäisyn?
Kidutuskalastuksen tulisi siirtyä nykyaikaan ja lopettaa väkivalta kaloja kohtaan poistamalla koukut. Muutettiinhan juuri apinarokko-nimityskin ”M-rokoksi”, koska se oli loukkaava nimitys apinoita kohtaan.
Tuomo Kangas
Kaskinen